29.6.14
Vihdoinkin ollaan Amorgoksella! Eilinen päivä olikin varsinainen seikkailuleiri. Aamulento Norwegianilla oli miellyttävä, ajallaan ja mukava uusi kokemus. Ainon käyttää Norwegianin lentoja toistekin.
Ateenassa lähdettiin heti lentoasemalta bussilla kohti Loutsaa, Artemista, missä meillä oli sovittuna treffit erään suomalaisen rouvan ja hänen miehensä kanssa. Kylästä on haaveissa, suunnitelmissa vuokrata asunto seuraavana kesänä koko kuukaudeksi. Koira otettaisi siinä tapauksessa mukaan, mun sydän ei kestäisi Elsan jättämistä kuukaudeksi hoitolaan. (Ilokseni olen todennut, että täällä on ihmisillä omia koiria mukana). Artemiksen kylä olikin yllättävän lähellä lentoasemaa. Sama bussi, millä pääsee Rafinaan, mistä meidän laiva lähti, pysähtyy myös Artemiksessa.
Asunto, mitä kävimme katsomassa oli mukava, rauhallisella paikalla ja ihastuttavalla terassilla varustettu huoneisto, mistä merelle on matkaa ehkä 200 metriä. Artemiksessa on myös pitkä ja hiekkainen ranta. Tosin nyt, lauantaina, se oli täynnä kreikkalaisia, koska paikka on sen verran lähellä Ateenaa. Kylä oli eläväinen ja vilkas. Oli kalatoreja, monenlaisia kauppoja - ts. ihan tavallista paikalliselämää, mistä meikäläinen on erityisen ilahtunut. Asunnon vuokraussuunnitelma sai lisää vauhtia...
Kävimme Artemiksessa myös lauantaitorilla, missä myytiin kaikkea mahdollista - tuoreet hedelmät ja vihannekset jäivät minun, ruokaihmisen, mieleen. Ja erityisesti mieleen jäi se, kun asunnon vuokrajapariskunta, mukavia ihmisiä muuten hekin, veivät meidät syömään torille. Paikka oli yksinkertainen, väliaikainen ravintola, missä tarjolla oli ainoastaan hiiligrillissä paisteetuja souvlakivartaita, kreikkalaista salaattia, paistettua makkaraa (kyllä), grillattua paprikaa ja juuri tehtyjä oreganolla maustettuja ranskanperunoita. Enkä IKINÄ ole saanut yhtä hyviä souvlakivartaita! Tämä kaikki ja pari pientä pulloa "talonviiniä" ja pari olutta miehille maksoi vain 23 euroa! Ja tunnelma oli taatusti sydämellinen. Rafinan satamaan jäimme sitten odottelemaan pikalaivaa, millä meidän piti lähteä Amorgokselle. Amorgos on sen verran kaukana täällä itäisillä Kykladeilla, että isommalla laivalla Pireuksesta matka kestää n. 8 tuntia. Tämän laivan matka-aika oli arvioitu n. 4 tunniksi.  Heti satamaan päästyään, puolisen tuntia myöhässä muuten, näytti siltä, että tuulen takia katamaraaniin on vaikea mennä. Laivan henkilökunta auttoi, hokivat vain "qvick step", koska ramppi heilui tuulessa niin kovasti. Siinä vaiheessa eräs henkilökunnan miehistä sanoi, että jos ollaan menossa Katapolaa Amorgokselle, on otettava se riski, ettei laiva pysty sinne rantautumaan. Mutta sitä ei vielä tiedä. Laivamatka alkoi ja se alkoi heti mekoisella höykkyytyksella. Höykkyytys senkun paheni, ennen Tinosta henkilökunta alkoi jaella okennuspusseja, käveleminen esim. vessaan oli melkoista taiteilua. Selvästi henkilökunta oli koulutttu tällaisia tilanteita varten. He katselivat ihmisten kasvoja ja kulkivat penkkirivien välissä. Myös Jyrki alkoi harmaantua, hiostua ja käydä aika hiljaiseksi. En ollut tiennyt, että hänellä on matkapahoinvointitaipumusta. Lopulta hän meni aivan mykäksi, alkoi suorastaan vihertää. Minua saattaa suojata toisen tasapainohermon puuttuminen/heikkous? Jotakin hyötyä siitäkin. Mykonkselta lähdön jälkeen henkilökunta tuli kertomaan, että Amorgokselle ei voida mennä. Hän ehdottaa, että me jäisimme pois Naxoksella, koska sieltä lähtee vielä laiva Amorgokselle iltamyöhällä. Näin päätimme, varsinkin, kun samassa liemessä olivat neljä thessalokilaista ihmistä, pariskunnat. Toinen naisista oli muuten psykiatri ja jälleen kerran sain kuulla tositarinaa siitä, miten talouskriisi on tavalliseen kansaan, lääkäreihin ja mielenterveyspalveluihin vaikuttanut. Itsemurhat ovat lisääntyneet, palvelut on ajettu alas. Psykiatrin palkka kokopäivtyöstä Thessalokilaiselssa mielisairaalassa on nykyisin 1200 euroa. Se oli kaikki niin surullista kuultavaa,traagista kerrassaan. Näistä ihmisistä olikin meille paljon apua tässä jatkomatkan järjestelyssä. Selvisi nimittäin, että laiva lähtisi Naxokselta 23.05 ja olisi perillä Amorgoksella klo 1.30 yöllä, mutta EGALIn satamassa, toisella puolella saarta. Lisäksi meidän piti vaihtaa liput uusiin ilman eri maksua, koska emmehän me olleet itse syypäitä tähän. Se onnistui, kun löysimme Naxoksen rantakadulta oikean matkatoimiston...Sitten pääsimme istumaan tavernaan ja juomaan kaipaamamme Alfa-oluet ja syömään täytetyt tomaatit. Sain myös yhteyden hotellinomistajaan tänne Katapolaan, joka tarjouti tulemaan hakemaan meidät Egalista keskellä yötä! Mitä palvelua! This is Greece. Oli ihana nukahtaa pariksi tunniksi isossa laivassa, mikä ei heilunut eikä keikkunut ja päätin, etten enää halua matkustaa nopeilla laivoilla lainkaan. Porto Katpolan isäntä oli vastassa Egalin hiljaisessa satamassa. Oli muuten hotellin tarjoajiakin. Ajelimme auton kyydissä pimeitä teitä pitkin ilmeisesti hyvinkin korkealla vuoristossa  ihmeellisen kirkkaan tähtitaivaan alla. Tähdet  näkyivät upeasti, koska oli pilkkopimeää, lisäksi lämmintä, tuulista, hiljaista.
Nyt istun huoneeni parvekkella, meri on 10 metrin päässä, tuulee kovasti. Lähdetään kävelemään. Todennäköisesti tästä päivästä ei tule noin pitkä tekstiä. Muuten, nyt ei ole tukahduttavan kuuma. Hyvää totuttelua Suomen vilakan ajan jälkeen.