12.7.14
Olemme palanneet kotiin jo monta päivää sitten ja ajattelin lopettaa tämän blogini tekemällä loppuyhteenvedon siitä, mitä jäi mieleen, mikä oli kivaa, kaunista ja mikä taas huonoa.
Aloitan viimeisestä lomapäivästä. Sen vietimme Loutsassa suureksi osaksi. Se päivä taisi olla kuumin päivä koko 12-päiväisen reissun aikana! Loutsaan (Artemikseen) pääsee samalla bussilla, kuin mikä menee lentoasemalle. Bussi jätti meidät jonnekin kauas ja kävelimme melkoiset matkat päästäksemme sellaiselle kohdalle rannasta, missä väkeä ei olisi niin paljon. Rantaa riittää kilometrikaupalla ja väkeä rannoille myös. Pääasiassa rannalla olijat ovat kreikkalaisia ja tulevat sinne autoilla, joten autoliikennettä, autojen rääkkien huudatusta, outoja parkkeerauksia ja pakokaasua on paljon. Roskikset ovat täynnä tai roskat ovat roskisten ulkopuolella. Huomiota kiinnitti, että paikkapaikoin rannalla oli niin tiheästi aurinkovarjoja, ettei aurinko niiden välistä juuri pysty paistamaan. Mutta ehkä se onkin juuri se tarkoitus. Kävelimme myös pääkatua tai kauppakatua pitkin ja sen varrella oli paljon kenkäkauppoja, vaatekauppoja, vihanneskauppoja yms. Vähän hintoja katsellessamme huomasimme niiden olevan paljon halvempia, kuin esimerkiksi Naxoksella. Vähintään 1/3 saa ottaa hinnoista pois. Taasnäin paljon tuoreita hedelmiä, vihanneksia ,värien runsautta! Ja mitkä hinnat! Yhdellä nurkalla on myös useita isoja tuoretta kalaa myyviä liikkeitä. Aikamme käveltyämme löysimme rauhallisempaa ranta-aluetta. yhden tavernan edessä oli sopivasti vapaana kaksi tuolia ja yksi varjo ja asetuimme siihen. masuna toimi se, että tilasimme frappe:t. Kirkas merivesi, rauhallinen tunnelma, vaikka muutaman kilometrin päässä on väkeä aivan valtavasti. Minä nautin välimeressä uimisesta täysillä vielä viimeisenä päivänä. Hyvästelin meren monet kerrat. Olen vuosien varrella muodostanut välimereen kiintymyssuhteen. Vuodesta 79 saakka olen Kreikan rannoilla kulkenut ja uinut välimeressä enemmän, kuin missään suomen järvessä tai joessa, merestä puhumattakaan. näen siitä unia, saan sitä ajatellessani voimaa pitkinä pimeinä talvikuukausina järjestäessäni mielen sisäisiä varastoja ja roskakoreja siedettävään kuntoon. Jos meillä olisi ollut mökki, olisiko samanlöainen suhde muodostunut mökkipaikkaan ja sen edustalla olevaan järveen? En osaa sanoa. Minusta tuntuu, että ei olisi muodostunut. Haikeat jäähyväiset jätettyäni me menimme syömään erääseen tavernaan. Ensimmäisen kerran koko aikana minulta kysyi sekä isä, että poika, osaanko kreikkaa. Kysyivätkö siksi, etteivät itse osanneet englantia, vai miksi? Viimeisen kerran söin Gavdosia, pikkukaloja friteerattuna. Ei siis mitään terveysruokaa, vaikka kalaa onkin, mutta niiin hyvää. Ja paljon ihanaa salaattia, mehevää tomaattia, mikä maistuu niin erilaiselta, kuin nämä suomalaiset hiukan puisevat ja kalvakat tomaatit. Viimeiset Alfa-tuopit.
Ateenan lentokentällä kaikki sujui hyvin. Erikoisuutena siellä on, että kaikki kaupat ja kahvilat on ennen turvatarkastusta. Tämä tarkoittaa turvatarkastuksessa sähläystä ja käsimatkatavaroiden purkamista, muovipussien aukomista, jonoa. Kaupan myyjä sanoi, että ostamamme tuotteet voidaan laittaa reppuun, mutta ne olisi nähtävästi pitänyt ottaa erilleen läpivalaisussa. Sama ongelma näytti olevan kaikilla muillakin. Hikistä sähläystä. Lento lähti ajallaan ja oli perillä ajallaa, eli 2.30 yöllä. Siitä vielä ajaomatka Seinäjoelle!
Mutta matka oli yhden yövalvomisen arvoinen. Jälkikäteenkin voin todeta, että omatoimisesti matkaillen näkee enemmän, kokee enemmän ja minä koen olevani enemmän matkalla. Vaikka lyhyelläkin sellaisella, silti. Nytkin näimme monta erilaista paikkaa. Amorgos jäi mieleen kauneimpana, puhtaimpana ja idyllisimpänä. Myös kauniina ja karuna. Amorgoksella ei kuulunut buzuki vaan delfiinin ääni-musiikki, jazz ja meditaatiomusiikki. Sekin teki kokemuksesta erilaisen. Ehdottomasti haluan sinne uudelleen. Hotelli Porto Katapolan isäntä Giannis oli niin mukava ja miellyttävä nuorimies. Ja hotellin sijainti ja hotelli sinänsä muutenkin oli loistava! Naxos voisi olla mukava syys-, lokakuussa. Kesällä kannattaa iltaisin välttää rantakatua ja yläkaupungion ensimmäisiä, räikeästi valaistuja ja kaupallisiin tarkoituksiin täysin valjastettuja kujia. Ehkä mielikuva minulla oli vuodelta 98, jolloin yläkaupungin valaistus oli sen verran hämärä, että silloin 7-vuotias tyttäreni ei uskaltanut iltaisin sinne lähteä kävelemään. Ehkä olen jo vanha, joka on juuttunut menneisyyteen ja haikeilee sen perään, ehkä. Silti siirtyminen Amorgokselta Naxokselle oli melkoinen kulttuurishokki. Aluksi siitä ei meinannut edes selvitäkään. Mutta auton vuokraus ja muutaman päivän altistus tekivät tehtävänsä ja lopuksi olimme sitä mieltä, että Naxoskin on mukava saari. Yllättävän iso merkitys oli sillä, että meitä ei oltu vastassa satamassa Naxoksella, vaikka edellispäivänä puhelimessa niin sovimme. Ja miten valtava merkitys taas sillä, että Amorgoksella Giannis oli meitä vastassa toisella puolella saarta keskellä yötä, vaikka hänen ei mitenkään olisi tarvinnut.
Päätän tämän kirjoitelmani tähän ja alan kehrätä kokoon aineksia uuteen Kreikka- matkaan, olkoonkin se asunnon vuokraus Artemiksesta tai sitten ei. Onneksi helle jatkuu ja pääsen kahville torille ja vieläpä uimaan tänä päivänä!
lauantai 12. heinäkuuta 2014
tiistai 8. heinäkuuta 2014
Rafinassa
8.7.14
Eilen palatttiin tänne Rafinan satamakaupunkiin Naxokselta. Matka meni kivasti, vaikka oli kyseessä sama laiva, kuin Amorgokselle mennessä. SeaJet, nopea laiva. Mutta kun ei ollut normaalia enempää tuultam kaikki meni kivasti. Rafinassa majoittauduttiin jo elämänsä parhaat päivät nähneeseen neljän tähden hotelliin. Koska me elämme samaa vaihetta, se sopii meille hyvin! Hotelli ei kuitenkaan ollut kallis ja nyt meillä on mahdollisuus päästä rannalle täksi päiväksi, koska meidän lento lähtee vasta illalla klo 22.40.
Rafina vaikutti illalla tuossa käppäillessaä ihan kivalta pieneltä kaupungilta. Täällä on paljon kalatavernoita, kalakauppoja ja lähinnä paikallista elämää. Turisteja näkyy tulossa tai menossa laivoille. Täällä näyttää olevan samantapainen kulttuuri tuon kalan syömisen kanssa, kuin Istanbulissa tai ilmeisesti Turkissa? Ihmiset tilaavat kalaa paljon ja kaikenlaista koko porukalle ja sen seuraksi illalla otetaan raki- tai ouzo-hömpsyjä. Eilen illalla syötiin hyvää tuoretta kalaa, sardiineja grillattuina ja "marides":a. Saatiin myös hyvää salaattia, jota tavernoitsija suositteli. Siinä oli sekaisin hortaa, mustasilmäpapuja, keitettyä perunaa, punajuurta ja päälle öljyä, suolaa ja sitruunaa. Illalla ilma oli pehmeä ja lämmin eikä käynyt juurikaan edes tuulta. Lämpimin ilta koko aikana. laivojen tulemista ja menemistä on mukava seurata. Mietin myös illalla sitä, että mistä se johtuu, että joissakin tavernoissa (turisti-) tulee liiankin ähky olo ja tämmösissä paikallisten normiruokapaikoissa annokset ovat kohtuullisia ja esim. perunat ja riisi puuttuu tai ne pitäisi erikseen tilata, joten olotila ruokailun jälkeen on jaksavainen. Onko se ruoka niissä turistiravintoloissa tarkoituksella niin tuhtia, vai syönkö minä van niissä niin hirveästi:). Nyt pitää miettiä, mitkä tavarat pakataan käsimatkatavaroihin ja mitkä otetaan rannalle, miten kaikki järjestetään, koska laukut pitää joka tapauksessa viedä "Luggage room":iin. Aiotaan mennä päiväksi samaan paikkaan, missä vietimme ensimmäisen päivän, eli Loutsaan, Artemikseen. Se on se kylä, mistä mahdollisesti ensi kesänä vuokraamme sen asunnon. Siellä on hyvät rannat ja se on ihan tässä lähellä.
Eilen palatttiin tänne Rafinan satamakaupunkiin Naxokselta. Matka meni kivasti, vaikka oli kyseessä sama laiva, kuin Amorgokselle mennessä. SeaJet, nopea laiva. Mutta kun ei ollut normaalia enempää tuultam kaikki meni kivasti. Rafinassa majoittauduttiin jo elämänsä parhaat päivät nähneeseen neljän tähden hotelliin. Koska me elämme samaa vaihetta, se sopii meille hyvin! Hotelli ei kuitenkaan ollut kallis ja nyt meillä on mahdollisuus päästä rannalle täksi päiväksi, koska meidän lento lähtee vasta illalla klo 22.40.
Rafina vaikutti illalla tuossa käppäillessaä ihan kivalta pieneltä kaupungilta. Täällä on paljon kalatavernoita, kalakauppoja ja lähinnä paikallista elämää. Turisteja näkyy tulossa tai menossa laivoille. Täällä näyttää olevan samantapainen kulttuuri tuon kalan syömisen kanssa, kuin Istanbulissa tai ilmeisesti Turkissa? Ihmiset tilaavat kalaa paljon ja kaikenlaista koko porukalle ja sen seuraksi illalla otetaan raki- tai ouzo-hömpsyjä. Eilen illalla syötiin hyvää tuoretta kalaa, sardiineja grillattuina ja "marides":a. Saatiin myös hyvää salaattia, jota tavernoitsija suositteli. Siinä oli sekaisin hortaa, mustasilmäpapuja, keitettyä perunaa, punajuurta ja päälle öljyä, suolaa ja sitruunaa. Illalla ilma oli pehmeä ja lämmin eikä käynyt juurikaan edes tuulta. Lämpimin ilta koko aikana. laivojen tulemista ja menemistä on mukava seurata. Mietin myös illalla sitä, että mistä se johtuu, että joissakin tavernoissa (turisti-) tulee liiankin ähky olo ja tämmösissä paikallisten normiruokapaikoissa annokset ovat kohtuullisia ja esim. perunat ja riisi puuttuu tai ne pitäisi erikseen tilata, joten olotila ruokailun jälkeen on jaksavainen. Onko se ruoka niissä turistiravintoloissa tarkoituksella niin tuhtia, vai syönkö minä van niissä niin hirveästi:). Nyt pitää miettiä, mitkä tavarat pakataan käsimatkatavaroihin ja mitkä otetaan rannalle, miten kaikki järjestetään, koska laukut pitää joka tapauksessa viedä "Luggage room":iin. Aiotaan mennä päiväksi samaan paikkaan, missä vietimme ensimmäisen päivän, eli Loutsaan, Artemikseen. Se on se kylä, mistä mahdollisesti ensi kesänä vuokraamme sen asunnon. Siellä on hyvät rannat ja se on ihan tässä lähellä.
sunnuntai 6. heinäkuuta 2014
Ag.Prokopios ja simpukkapoika
6.7.-14
Me lähdettiin aamulla hotellinomistajan kehoituksesta bussilla Ag. Prokopios-beachille. Kävi vaan niin, että bussiin mennessä vasta huomattiin, että liput täytyy ostaa jostakin kioskista ja lähdettiin kiireesti ostamaan ja sillä välin bussi meni. Kaksi nuorta kreikkalaista lomalaista Ateenasta olivatsamassa tilanteessa ja heille taksikuski, joka osaa kytätä tällaisia tilanteita, ehdotti edullista kimppakyytiä ja näin teimme. Onkohan noilla bussinkuljettajilla ja taksareilla joku diili? No, uimaranta oli kilometrejä pitkä kullanvärinen ja hiekkainen. Tämnään oli aurinkorantakelikin - tuuli ei vienyt aurinkolaseja eikä hiekka tukkinut suuhun. Oli aika mukavaa olikein ottaa pedit ja lueskella, kävellä rannalla ja ennen kaikkea UIDA! Niin kirkasta vettä, viileää kylläkin, mutta virkistävää. Kun olin kävelemässsä (en jaksa maata pitkiä aikoja lavittalla ja uikkaritki kuivaa paremmin kävellessä) näin pienen, todella ruskean ja todella pullukan kreikkalaisen poijan kalliolla ja jäin hetkeksi seuraamaan hänen touhujaan. Pojalla oli veitsi, tavallinen ruokaveitsi ja hän irrotteli kalliosta veden alta pieniä simpukoita. Sitten hän kaivoi veitsellä pikkusimpan sisällöt ja pisteli suuhunsa! Kun kävimme lounastamassa O Fotis-nimisessä tavernassa kysyin asiasta taveranan rouvalta. Hän huutelikin heti tälle pikku- Dimitrikselle, että sinä syöt. Poika selitti jotakin ja rouva kertoi, että todennäköisesti poika leikkii. Poika on kuulemma erikoinen, on 2,5-vuotiaana sukellellut kuin delfiini, mutta ei osannut kävellä. Koko päivän poika oli liikkeellä. Hän heitteli palloa tanskalisten lasten kanssa ja heitti välill'ä palloa meillekin. Lopulta hän kävi niin tuttavalliseksi, että alkoi pienellä lapiolla peittelemään minun jalkojani ja nauramaan kovasti. Kysyin hänen ikäänsä kreikaksi (osasin!) ja hän kertoi olevansa 4-vuotias. Vanhempia ei näkynyt, velipoika kävi välillä kysymässä Dimitrikseltä jotakin. Muuten hän leikki, loi kontaktia ja välillä sukelsi delfiinin tavoin mereen. Poikaa oli mukava seurata. Lopuksi murrosikäinen tyttö tuli todella topakasti hakemaan Dimitrin pois. Tälläkin saarella on muuten paljon ruotsalaisia ja tanskalaisia. Amorgoksellakinoli paljon ruotsalaisia perheitä omatoimimatkailemassa lastensa kanssa. Suomalaisia emme tavanneet, paitsi Elisan ja Harrin, sovitusti. Suomalaiset lapsiperheet ovat ilmeiseti enemmän pakettimatkojen ystäviä edelleen. Kyllä tästäkin saaresta on oppinut pitämään. Tämä on vain luonteeltaan aivan erilainen kuin Amorgos. Myös paljon isompi. Turismi tuo rahaa paljon enemmän. Tänäänkin näin sukelluskurssilaisia aloittelemassa ensimmäistä sukellustaan ja ratsastajia ratsastamassa merenrannassa äsken,kun tultiin pois Ag. Prokopioksesta. Täällä on kaunista, heti rantatien jälkeen alkaa elämä "normailisoitua". Eilen illalla oltiin katsomassa auringonlaskua Portaralla ja se oli vaikuttava kokemus. Yksi tyttö itki aivan vuolaasti, ilmeisesti ihan vaan tunnekokemuksen vuoksi. Yritettiin eilen ruokailun jälkeen istua iltaa, mutta taas kävi niin, että kello oli jo paljon ja alkoi väsyttää. Tällästä tämä 50-vuotiaiden bilettäminen on!
Aamulla varattiin ennekkosuunnitelmista poiketen liput Rafinaan. Päätimme myös jäädä Rafinaan yöksi ja olla menem,ättä Ateenaan. Haluaisin kyllä tutustua Ateenaan, mutta jos on aikaa vain yksi päivä, lämpöä ainakin 30 astetta ja painavat laukut, se ei tunnu houkuttelevalta. Varasimme siis huoneen Rafinasta ja tällä suunnitelmalla minä pääsen vielä tiistaina uimaan! Nyt lähdetään syömään taas tuohon alakerran "To Elliniko"-tavernaan. Siellä oli hyvä ruoka ja mukava tunnelma. Eikä hintakaan ollut paha.
Me lähdettiin aamulla hotellinomistajan kehoituksesta bussilla Ag. Prokopios-beachille. Kävi vaan niin, että bussiin mennessä vasta huomattiin, että liput täytyy ostaa jostakin kioskista ja lähdettiin kiireesti ostamaan ja sillä välin bussi meni. Kaksi nuorta kreikkalaista lomalaista Ateenasta olivatsamassa tilanteessa ja heille taksikuski, joka osaa kytätä tällaisia tilanteita, ehdotti edullista kimppakyytiä ja näin teimme. Onkohan noilla bussinkuljettajilla ja taksareilla joku diili? No, uimaranta oli kilometrejä pitkä kullanvärinen ja hiekkainen. Tämnään oli aurinkorantakelikin - tuuli ei vienyt aurinkolaseja eikä hiekka tukkinut suuhun. Oli aika mukavaa olikein ottaa pedit ja lueskella, kävellä rannalla ja ennen kaikkea UIDA! Niin kirkasta vettä, viileää kylläkin, mutta virkistävää. Kun olin kävelemässsä (en jaksa maata pitkiä aikoja lavittalla ja uikkaritki kuivaa paremmin kävellessä) näin pienen, todella ruskean ja todella pullukan kreikkalaisen poijan kalliolla ja jäin hetkeksi seuraamaan hänen touhujaan. Pojalla oli veitsi, tavallinen ruokaveitsi ja hän irrotteli kalliosta veden alta pieniä simpukoita. Sitten hän kaivoi veitsellä pikkusimpan sisällöt ja pisteli suuhunsa! Kun kävimme lounastamassa O Fotis-nimisessä tavernassa kysyin asiasta taveranan rouvalta. Hän huutelikin heti tälle pikku- Dimitrikselle, että sinä syöt. Poika selitti jotakin ja rouva kertoi, että todennäköisesti poika leikkii. Poika on kuulemma erikoinen, on 2,5-vuotiaana sukellellut kuin delfiini, mutta ei osannut kävellä. Koko päivän poika oli liikkeellä. Hän heitteli palloa tanskalisten lasten kanssa ja heitti välill'ä palloa meillekin. Lopulta hän kävi niin tuttavalliseksi, että alkoi pienellä lapiolla peittelemään minun jalkojani ja nauramaan kovasti. Kysyin hänen ikäänsä kreikaksi (osasin!) ja hän kertoi olevansa 4-vuotias. Vanhempia ei näkynyt, velipoika kävi välillä kysymässä Dimitrikseltä jotakin. Muuten hän leikki, loi kontaktia ja välillä sukelsi delfiinin tavoin mereen. Poikaa oli mukava seurata. Lopuksi murrosikäinen tyttö tuli todella topakasti hakemaan Dimitrin pois. Tälläkin saarella on muuten paljon ruotsalaisia ja tanskalaisia. Amorgoksellakinoli paljon ruotsalaisia perheitä omatoimimatkailemassa lastensa kanssa. Suomalaisia emme tavanneet, paitsi Elisan ja Harrin, sovitusti. Suomalaiset lapsiperheet ovat ilmeiseti enemmän pakettimatkojen ystäviä edelleen. Kyllä tästäkin saaresta on oppinut pitämään. Tämä on vain luonteeltaan aivan erilainen kuin Amorgos. Myös paljon isompi. Turismi tuo rahaa paljon enemmän. Tänäänkin näin sukelluskurssilaisia aloittelemassa ensimmäistä sukellustaan ja ratsastajia ratsastamassa merenrannassa äsken,kun tultiin pois Ag. Prokopioksesta. Täällä on kaunista, heti rantatien jälkeen alkaa elämä "normailisoitua". Eilen illalla oltiin katsomassa auringonlaskua Portaralla ja se oli vaikuttava kokemus. Yksi tyttö itki aivan vuolaasti, ilmeisesti ihan vaan tunnekokemuksen vuoksi. Yritettiin eilen ruokailun jälkeen istua iltaa, mutta taas kävi niin, että kello oli jo paljon ja alkoi väsyttää. Tällästä tämä 50-vuotiaiden bilettäminen on!
Aamulla varattiin ennekkosuunnitelmista poiketen liput Rafinaan. Päätimme myös jäädä Rafinaan yöksi ja olla menem,ättä Ateenaan. Haluaisin kyllä tutustua Ateenaan, mutta jos on aikaa vain yksi päivä, lämpöä ainakin 30 astetta ja painavat laukut, se ei tunnu houkuttelevalta. Varasimme siis huoneen Rafinasta ja tällä suunnitelmalla minä pääsen vielä tiistaina uimaan! Nyt lähdetään syömään taas tuohon alakerran "To Elliniko"-tavernaan. Siellä oli hyvä ruoka ja mukava tunnelma. Eikä hintakaan ollut paha.
lauantai 5. heinäkuuta 2014
Naxos autoillen
5.7.14
Tänään vuokrasimme auton ja se olikin ihan hyvä, koska taas oli tuulista, joten rannalla olisi ollut hankalaa ja nähtiin monta kivaa kylää kertaheitolla. Ihmettelen sitä, miten erilaisia nämä Kreikan saaret oikein keskenään voivat olla! Amorgoksella ei viljelty juuri mitään, koska se on niin vuorinen ja karu. Vuoria on täälläkin, mutta silti saarella on paljon viljelystä, jopa lehmiä nähtiin laiduntamassa. Naxos vaikuttaa myös vauraammalta. Mielestäni tätä turismia voisi vähän jakaa tasaisemmin näiden saarten välille, Amorgos sietäisi saada osansa. Keskellä saarta olevat kylät, Filoti, Chalki ja erityisesti Apiranthos ovat kauniita. Miehet kulkivat sauvan kanssa ja katselivat turisteja. Apiranthos on kylä, jossa kadut ovat kaikki marmoria. Kylä on peräisin vuodelta 530 eea. Onko Suomessa ollut vielä lainkaan asutusta siihen aikaan? Hurjalta tuntuu ajatella, että niitä marmorikatuja ovat astelleet ihmiset jo hellenisellä ajalla. Jonkun kaupan seinät olivat täynnä graffiteja ja ajattelin, että taitaa olla aika ahdistava asuinpaikka nuorisolle talvella varsinkin. Muuten, kun ajelimme autolla, kuului aitoon saakka, vaikka ikkunat olivat kiinni, kaskaiden siritys! Se oli todella kovaänistä. Kävimme myös Demeter-jumalalle rakennetulla palvontapaikalla, missä pli vielä pylväikkö ja marmoripaaseja. Ja mitkä näkymät! Demeter on siis kotilieden ja hedelmällisyyden jumalatar. Pyhättö oli rakennettu siihen paikalle aikanaan siksi, koska jo silloin, satoja vuosia ennen ajanlaskumme alkua laakso paikan ympärillä oli hedelmällinen. Toinen tämän saaren oma "jumala" on Dionysos, viinin ja ilonpidon jumala. Senkin voin hyvin kuvitella. Automatkan jälkeen kävimme oluella tuossa Naxoksen upean rannan yhdessä rantaravintolassa. Ja minä kävin uimassa, mikä on aina päivän kohtokohta. Nyt ei tuullut enää niin hirmuisesti. Nyt lähdetään katsomaan auringonlaskua Portaralle. Se taas on Apollo-jumalalle alunperin omistettu portti, mikä ei johda mihinkään. Se on voitu tehdä myös Dionysoksen kunniaksi, koska Dionysosta palvottiin täällä yleisemmin. Joka tapauksessa, se on pienellä kukkula ja sieltä näkee auringonlaskun hienosti. Huomenna ehkä rantapäivä!
Tänään vuokrasimme auton ja se olikin ihan hyvä, koska taas oli tuulista, joten rannalla olisi ollut hankalaa ja nähtiin monta kivaa kylää kertaheitolla. Ihmettelen sitä, miten erilaisia nämä Kreikan saaret oikein keskenään voivat olla! Amorgoksella ei viljelty juuri mitään, koska se on niin vuorinen ja karu. Vuoria on täälläkin, mutta silti saarella on paljon viljelystä, jopa lehmiä nähtiin laiduntamassa. Naxos vaikuttaa myös vauraammalta. Mielestäni tätä turismia voisi vähän jakaa tasaisemmin näiden saarten välille, Amorgos sietäisi saada osansa. Keskellä saarta olevat kylät, Filoti, Chalki ja erityisesti Apiranthos ovat kauniita. Miehet kulkivat sauvan kanssa ja katselivat turisteja. Apiranthos on kylä, jossa kadut ovat kaikki marmoria. Kylä on peräisin vuodelta 530 eea. Onko Suomessa ollut vielä lainkaan asutusta siihen aikaan? Hurjalta tuntuu ajatella, että niitä marmorikatuja ovat astelleet ihmiset jo hellenisellä ajalla. Jonkun kaupan seinät olivat täynnä graffiteja ja ajattelin, että taitaa olla aika ahdistava asuinpaikka nuorisolle talvella varsinkin. Muuten, kun ajelimme autolla, kuului aitoon saakka, vaikka ikkunat olivat kiinni, kaskaiden siritys! Se oli todella kovaänistä. Kävimme myös Demeter-jumalalle rakennetulla palvontapaikalla, missä pli vielä pylväikkö ja marmoripaaseja. Ja mitkä näkymät! Demeter on siis kotilieden ja hedelmällisyyden jumalatar. Pyhättö oli rakennettu siihen paikalle aikanaan siksi, koska jo silloin, satoja vuosia ennen ajanlaskumme alkua laakso paikan ympärillä oli hedelmällinen. Toinen tämän saaren oma "jumala" on Dionysos, viinin ja ilonpidon jumala. Senkin voin hyvin kuvitella. Automatkan jälkeen kävimme oluella tuossa Naxoksen upean rannan yhdessä rantaravintolassa. Ja minä kävin uimassa, mikä on aina päivän kohtokohta. Nyt ei tuullut enää niin hirmuisesti. Nyt lähdetään katsomaan auringonlaskua Portaralle. Se taas on Apollo-jumalalle alunperin omistettu portti, mikä ei johda mihinkään. Se on voitu tehdä myös Dionysoksen kunniaksi, koska Dionysosta palvottiin täällä yleisemmin. Joka tapauksessa, se on pienellä kukkula ja sieltä näkee auringonlaskun hienosti. Huomenna ehkä rantapäivä!
perjantai 4. heinäkuuta 2014
Vaativat viiskymppiset jatko-osa
Saatiin tämä tilavampi kämppä! Täällä on neljä petiä, mukava parveke ja huomattavasti miellyttävämpi ympäristö. Se edellinen kämppä oli sellainen, jossa näytti majoittuvan paljon Hellenic Sealinesin työntekijöitäkin. Edullinen siis. Tosi reilua hotellinpitäjältä antaa meille tämä uusi huone eri hotellista vain 5 euron lisämaksusta. Ollaan tyytyväisiä.
Tänään tuulee taas aivan hirmuusesti! Mentiin silti rannalle ja otettiin oikein petit. Ag. Georgios beach is now in me. Korvat, kassit, vaatteiden saumat, päänahka, aurinkolasien pikkupikkurakoset - kaikki oli täynnä hiekkaa! Näyttää siltä, että tuuli jatkuu huomennakin. Yritettiin olla rannalla aika kauan tuulesta huolimatta, uimaan en uskaltautunut, koska oli uintikieltokin. Mahtavat aallot, luonto näyttää voimansa. Sitten mentiin rantakadulle seuraamaan laivojen tuloa satamaan. Se onkin tällä kelillä melkoinen jännitysnäytelmä. Jopa pikku-Kykladien työjuhta, Express Skopelitis seisoi vielä satamassa klo 17, vaikka sen olisi pitänyt lähteä jo ajat sitten. Syötiin samalla äkkimakiaa niin paljon, että tuli huono olo! Suklaakakkupala vaniljajäätelön kanssa ja frapeeta. Jyrki söo Baklavan ja frapeeta. Täälä Kreikassa suklaakakku on päällystetty valuvalla, todella makealla suklaalla ja baklava valuu hunajaa! Joten nyt sielu kaipaa souvlakia! Huomenna ehkä vuokrataan auto. Nahka on jo tottunut aurinkoon, eikä enää tarvi varoa niin paljon. Tämän päivän oppi on se, että viiskymppisen täytyy vähä katsoa, millaisen hotellin varaa. Sitä on tullu vähä krantuksi.
Tänään tuulee taas aivan hirmuusesti! Mentiin silti rannalle ja otettiin oikein petit. Ag. Georgios beach is now in me. Korvat, kassit, vaatteiden saumat, päänahka, aurinkolasien pikkupikkurakoset - kaikki oli täynnä hiekkaa! Näyttää siltä, että tuuli jatkuu huomennakin. Yritettiin olla rannalla aika kauan tuulesta huolimatta, uimaan en uskaltautunut, koska oli uintikieltokin. Mahtavat aallot, luonto näyttää voimansa. Sitten mentiin rantakadulle seuraamaan laivojen tuloa satamaan. Se onkin tällä kelillä melkoinen jännitysnäytelmä. Jopa pikku-Kykladien työjuhta, Express Skopelitis seisoi vielä satamassa klo 17, vaikka sen olisi pitänyt lähteä jo ajat sitten. Syötiin samalla äkkimakiaa niin paljon, että tuli huono olo! Suklaakakkupala vaniljajäätelön kanssa ja frapeeta. Jyrki söo Baklavan ja frapeeta. Täälä Kreikassa suklaakakku on päällystetty valuvalla, todella makealla suklaalla ja baklava valuu hunajaa! Joten nyt sielu kaipaa souvlakia! Huomenna ehkä vuokrataan auto. Nahka on jo tottunut aurinkoon, eikä enää tarvi varoa niin paljon. Tämän päivän oppi on se, että viiskymppisen täytyy vähä katsoa, millaisen hotellin varaa. Sitä on tullu vähä krantuksi.
Vaativat viiskymppiset
Tänä aamuna päätettiin kysyä hotellin ihmisiltä, jos niillä olisi suurempaa huonetta tai niiden sisarhotellissa orali PALACE-hotellissa tilaa meille kahdelle tilaa vativalle viiskymppiselle. Käytiin aamiaisella yhdessä baarissa ja ryhdyttiin toimeen. Nyt sitten odotellaan tyttöä, joka vie meidät autolla Palaceen (!) ja joudumme maksamaan vain 5 euroa enemmän/yö. Lisäksi on neljän hengen huone. Melko reilua. Joten vihdamme majaa ja sitten aiomme mennä rantsulle. Eilen syötiin rantakadulla mahtava illallinen. Tuoretta kalaa, perunoota ja alkupalaksi saganakia. Tämä on aivan erilainen saari, kun oli Amorgos ja siihen sopeutumisessa meillä näköjään menee aikaa. Täälä on todsella paljon meitä turismoja ja erittäin vilkasta. On kauppaa joka lähtöön, mutta täältäkin puuttuvat isot ryhmät japanilaisia ja amerikkalaisia. En kyllä erityisesti niitä kaipaakaan.
torstai 3. heinäkuuta 2014
Nyt ollaan Naxoksella. Ja sen Amorgoksen upean hotellikokemuksen jälkeen vähän pettyneitä, koska tämä hotelli on keskellä muit hotelleja ja vastapäinen parveke suoraan edessä, joten yhtä aikaa emme voi pitää parvekkeen ovia auki. Siihen merinäkymään ja avaruuteen verrattuna tämä on surkea läävä! Mutta me yritetään sopeutua. Nyt istutaan terassilla, mikä ei ole oma, mutta yleisissä tiloissa ja kaippa tääläkin voi olla. Ranta on kuitenkin ihan vieressä, vaikka parvekkellalta ei sinne näekään. Hyvänä puolena on kuitenkin, että olen ollut täällä ihan lähellä joskus 15 vuotta sitten Siirin ja Severin kanssa. Käytiin samassa Zoom-marketissakin, mistä mun lapsukaiset ostivat silloin aikanansa vuohen piimää kahvimaidoksi, vanhingossa.
Eilisiltana oli niin mukava tavata Kreikka-ryhmäläistä Elisaa miehineen. Ihan ventovieras ihminen ja niin vaan juttua riitti 20 vuoden ikäerosta huolimatta ravintolan sulkemisaikaan saakka. Juotiin kuitenkin Mojitot, kahvit ja litra viiniä, he vielä ennen meidän tuloa jotakin. Koko ajan tyttö toi pöytään jotakin syötävää, kurkkua, hedelmiä, leipää, papuja tomaattikastikeessa ja lasku yjhteensä vain 37 euroa. Sitä on vaikea ymmärtää, koska Mojiton listahintakin näytti olevan 7 euroa. Amorgoksesta jäi niin hyvät muistot, että olen aivan varma, että sinne haluan uudelleen. Meidän hotellin omistaja antoi lahjaksi pikkuleipiä ja hän olisi tarjonnut huonetta vielä pariksi yöksi. Harmittaa vähän, ettei jääty sinne. Täällä on toisaalta lempeämmät tuulet. Amorgoksella tuuli tosi rajusti tänään. Ja huomiseksi luovattu vielä kovempaa tuulta.
Eilisiltana oli niin mukava tavata Kreikka-ryhmäläistä Elisaa miehineen. Ihan ventovieras ihminen ja niin vaan juttua riitti 20 vuoden ikäerosta huolimatta ravintolan sulkemisaikaan saakka. Juotiin kuitenkin Mojitot, kahvit ja litra viiniä, he vielä ennen meidän tuloa jotakin. Koko ajan tyttö toi pöytään jotakin syötävää, kurkkua, hedelmiä, leipää, papuja tomaattikastikeessa ja lasku yjhteensä vain 37 euroa. Sitä on vaikea ymmärtää, koska Mojiton listahintakin näytti olevan 7 euroa. Amorgoksesta jäi niin hyvät muistot, että olen aivan varma, että sinne haluan uudelleen. Meidän hotellin omistaja antoi lahjaksi pikkuleipiä ja hän olisi tarjonnut huonetta vielä pariksi yöksi. Harmittaa vähän, ettei jääty sinne. Täällä on toisaalta lempeämmät tuulet. Amorgoksella tuuli tosi rajusti tänään. Ja huomiseksi luovattu vielä kovempaa tuulta.
Saarenvaihto ja hauska tapaaminen
3.7.14
Eilinen päivä alkoi hyvin nukutun yön jälkeen reippaasti. Aamulla hoidettiin laivaliput tälle päivälle. Lähdemme Hellenic Seawaysin highspeed 4:lla klo 15.10. Olemme parvekkeelta seuranneet, että tuulista huolimatta se pääsee parkkeeraamaan aina tuohon satamaan, se on sen verran iso. Päivällä mentiin pikkupaatilla tuohon Maltezi-beachille. Se on mukava hiekkaranta, jossa tosin on niin vähän aurinkovarjoja, että emme kummallakaan kerralla sinne mennessämme ole sellaista saaneet. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta koko ajan, joten aika ahkerasti saa itseään voidella ja uimassaa käydä, jotta pystyy siinä olemaan. Sekin on muutos, mikä liittyy ikääntymiseen - ei enää jaksa tai ei näe tarpeelliseksi kiusata itseänsä auringossa kuin juuri sen aikaa, kun se tuntuu miellyttävältä. En voinut snorklatakaan, kun edellispäivänä huomasin, että se vuotaa jostakin. No, meidän piti joka tapauksessa lähteä jo klo 15:n paatilla pois rantsusta, koska oltiin lähdössä Choraan klo 17:n bussilla.
Chora on unelmien kreikkalainen kaupunki. Mun mielestä. Niin kaunista ja vanhaa, valkoista ja sinistä, pehmeäreunaisia kuutioita, pyöreitä kirkontorneja ja sopiva vilinä. Käveltiin, valokuvattiin ja lopulta mentiin syömään Vasikokos-nimiseen tarvernaan. Taverna sijaitsi "supermarketia" vastapäätä, siis katu on noin 2 m leveitä ja siellä ei saa ajaa autolla. Tavernan ja supermarketin välinen tieosuus taisi olla paikallisten tapaamispaikka, koska siinä oli kuhinaa koko ajan. Lapset juoksi, vauvaa kierrätettiin sylistä syliin, pyöreät pojat (joita täällä muuten on paljon) ostivat marketista keksipaketteja ja jakoivat keksejä keskenään, aikuiset vaihtoi poskisuudelmia ja kuulumisia. Ja taverna sinänsä oli idylinen, vaalea,siisti ja kaunis. Mutta yksi ongelma siellä oli. Siellä oli äärimmäisen sinnikäs kissa, joka tunki asiakkaiden syliin. Jyrkiantoi sille luunapin otsaan, mutta se vain siristi silmiänsä ja jatkoi! Uskomaton tapaus. Henkilökunta huomasi asian ja jakoi pöytiin vesipyssyjä. Kyllä, vesipyssyjä! Vaikka itse oonkin eläinystävä, olisi llut ehkä syytä käyttää vähän rankempia kenoja, mutta ilmeisesti tässä tavernassa oli valittu tämä tapa. Lähdimme pois auringon jo laskettua ja jäimme odottamaan bussia aukiolle. Koska Chora sijaitsee mäellä, siellä oli mieletön tuuli ja kylmä! Jatkan kirjoittamista Naxoksella!
Eilinen päivä alkoi hyvin nukutun yön jälkeen reippaasti. Aamulla hoidettiin laivaliput tälle päivälle. Lähdemme Hellenic Seawaysin highspeed 4:lla klo 15.10. Olemme parvekkeelta seuranneet, että tuulista huolimatta se pääsee parkkeeraamaan aina tuohon satamaan, se on sen verran iso. Päivällä mentiin pikkupaatilla tuohon Maltezi-beachille. Se on mukava hiekkaranta, jossa tosin on niin vähän aurinkovarjoja, että emme kummallakaan kerralla sinne mennessämme ole sellaista saaneet. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta koko ajan, joten aika ahkerasti saa itseään voidella ja uimassaa käydä, jotta pystyy siinä olemaan. Sekin on muutos, mikä liittyy ikääntymiseen - ei enää jaksa tai ei näe tarpeelliseksi kiusata itseänsä auringossa kuin juuri sen aikaa, kun se tuntuu miellyttävältä. En voinut snorklatakaan, kun edellispäivänä huomasin, että se vuotaa jostakin. No, meidän piti joka tapauksessa lähteä jo klo 15:n paatilla pois rantsusta, koska oltiin lähdössä Choraan klo 17:n bussilla.
Chora on unelmien kreikkalainen kaupunki. Mun mielestä. Niin kaunista ja vanhaa, valkoista ja sinistä, pehmeäreunaisia kuutioita, pyöreitä kirkontorneja ja sopiva vilinä. Käveltiin, valokuvattiin ja lopulta mentiin syömään Vasikokos-nimiseen tarvernaan. Taverna sijaitsi "supermarketia" vastapäätä, siis katu on noin 2 m leveitä ja siellä ei saa ajaa autolla. Tavernan ja supermarketin välinen tieosuus taisi olla paikallisten tapaamispaikka, koska siinä oli kuhinaa koko ajan. Lapset juoksi, vauvaa kierrätettiin sylistä syliin, pyöreät pojat (joita täällä muuten on paljon) ostivat marketista keksipaketteja ja jakoivat keksejä keskenään, aikuiset vaihtoi poskisuudelmia ja kuulumisia. Ja taverna sinänsä oli idylinen, vaalea,siisti ja kaunis. Mutta yksi ongelma siellä oli. Siellä oli äärimmäisen sinnikäs kissa, joka tunki asiakkaiden syliin. Jyrkiantoi sille luunapin otsaan, mutta se vain siristi silmiänsä ja jatkoi! Uskomaton tapaus. Henkilökunta huomasi asian ja jakoi pöytiin vesipyssyjä. Kyllä, vesipyssyjä! Vaikka itse oonkin eläinystävä, olisi llut ehkä syytä käyttää vähän rankempia kenoja, mutta ilmeisesti tässä tavernassa oli valittu tämä tapa. Lähdimme pois auringon jo laskettua ja jäimme odottamaan bussia aukiolle. Koska Chora sijaitsee mäellä, siellä oli mieletön tuuli ja kylmä! Jatkan kirjoittamista Naxoksella!
tiistai 1. heinäkuuta 2014
Vuohia
1.7.14
Eilisiltana kävimme syömässä tässä ihan hotellin lähellä olevassa ravintolassa. Capetan Dimos on paikan nimi. Oikein kivannäköinen, ruokalista mielenkiintoinen. Minä söin lammasta joissakin hedelmissä haudutettuna, Jyrki söi Makkaraa tomaatti-vihannes-riisipedillä. Alkupalaksi valkosipulileipää ja kreikkalaista salaattia. Meille tarjoili nuori poika, joka oli kuulemma ensimmäistä päivää töissä. Vaikka ruoka oli hyvää, ympäristö mukava, oli tunnelma ikävä. Itse Capetan Dimos istui yhdessä pöydässä, teki kirjallisia töitä, neuvoi välillä hyvinkin kovaäänisesti ja ikävään sävyyn harjoittelijaparkaa. Ja kaiken lisäksi poika kantoi pomollensa koko ajan Fix Hellasta! Meidän lopettaessa ruokailua oli itse herra Dimos jo melkoisessa tuiterissa ja kohteli mielestäni ikävästi nuorta kaveria, joka yritti todella rankasti hoitaa hommansa hyvin. Mä nyt vaan oon sitä mieltä, ettei töissä pidä olla kännissä, ei Suomessa, eikä Kreikassa. Lisäksi lasku oli melkein puolta enemmän, kuin edellisissä paikoissa.
Tämä aamu valkeni huomattavasti kuumempana ja lempeämpänä kuin edelliset. Tuuli on tyyntynyt, on helle. Me laitetaan aamupalat itse täällä huoneessa, mikä on helppoa, koska leipomo on alakerrassa. On myös mukava istua parvekkeella ja seurata purjeveneiden ja laivojen liikehdintää tuossa edessä. Tänään päätimme lähteä Aios Pavlosin rannalle tuonne 15 kilometrin päähän. Mietittiin myös auton vuokrausta, mutta siinä kuskilta jää näkemättä maisemat ja täällä on todella tiukkoja neulansilmämutkia ja korkeita vuoria, joten ehkä tällä iällä verenpaineen lukemat kannattaa pitää alhaisina näin lomalla. Lähdimme siis bussilla. Täällä on oikein hyvä bussiverkosto, tosi harva vain. Maisemat olivat huikaisevat! Agios Pavlosin ranta on pikkukiviranta, jossa pikkukivi-hiekkayhdistelmä muodostaasärkän, jonka ansioista paikkaa kutsutaan "karibian finger":ksi. En muista, että niin kirkkaassa vedessä olisin koskaan uinut. Sillä rannalla ei tuullut, oli kuumaa ja eteläistä. Uitiin ja maattiin auringossa (ja ehkä käräytettiin olkapäät). Tällä saarella ei taida olla vielä kovinkaan montaa rantaa, missä olisi vuokrattavia aurinkotuoleja. Lähdettiin pois, kun alkoi olla liian kuuma iho, eli palaminen lähellä. Käytiin lounastamassa paikan ainoassa tavernassa. Sielä oli mukavaa ja vilpoista. Paikalliset pikkupojat seurasivat innoissaan tipuja, joita juoksenteli ulkona. Zuchiiniballlsit olivat hyviä, samoin Jyrkin munakoisovasikka. Hinta ei päätä huimannut.
Niistä vuohista. Bussin ikkunasta näytti siltä, että vuohitilanne on täällä vähän samanlainen, kun Suomessa kaniini- tai fasaanitilanne. Niitä on joka paikassa, myös tiellä. uimarannallakin kuului meren kohinan lisäksi kovaäänistä määkinää! Bussipysäkillä yksi nuori vuohi lähestyikin minua rohkeasti, mutta heilautin kättäni liian nopeasti ja se säikähti! Egalin kautta tulttin bussilla tänne Katapolaan takaisin. Haettiin kaupasta iltaparkvekejuomat. Täällä ei mitenkään kovin paljon ole tarjotta Mythosta, näyttävät suosivan Fix Hellasta. Jyrkille löytyi myös tumma versio, mikä häntä ilahdutti. Minä keksin kivan juoman. Mythos radler (2 % oluen ja sitruunajuoman sekoitus) ja sinne sekaan vähän retsinaa. Jo on hyvää! Nyt on on aika pimeä ja täytynee lähteä voltalle. Huomenna täytyy valitettavasti alkaa suunnittelemaan torstain siirtymistä Naxokselle. Laivaliput täytyy ostaa, hotelliin viestittää.
Eilisiltana kävimme syömässä tässä ihan hotellin lähellä olevassa ravintolassa. Capetan Dimos on paikan nimi. Oikein kivannäköinen, ruokalista mielenkiintoinen. Minä söin lammasta joissakin hedelmissä haudutettuna, Jyrki söi Makkaraa tomaatti-vihannes-riisipedillä. Alkupalaksi valkosipulileipää ja kreikkalaista salaattia. Meille tarjoili nuori poika, joka oli kuulemma ensimmäistä päivää töissä. Vaikka ruoka oli hyvää, ympäristö mukava, oli tunnelma ikävä. Itse Capetan Dimos istui yhdessä pöydässä, teki kirjallisia töitä, neuvoi välillä hyvinkin kovaäänisesti ja ikävään sävyyn harjoittelijaparkaa. Ja kaiken lisäksi poika kantoi pomollensa koko ajan Fix Hellasta! Meidän lopettaessa ruokailua oli itse herra Dimos jo melkoisessa tuiterissa ja kohteli mielestäni ikävästi nuorta kaveria, joka yritti todella rankasti hoitaa hommansa hyvin. Mä nyt vaan oon sitä mieltä, ettei töissä pidä olla kännissä, ei Suomessa, eikä Kreikassa. Lisäksi lasku oli melkein puolta enemmän, kuin edellisissä paikoissa.
Tämä aamu valkeni huomattavasti kuumempana ja lempeämpänä kuin edelliset. Tuuli on tyyntynyt, on helle. Me laitetaan aamupalat itse täällä huoneessa, mikä on helppoa, koska leipomo on alakerrassa. On myös mukava istua parvekkeella ja seurata purjeveneiden ja laivojen liikehdintää tuossa edessä. Tänään päätimme lähteä Aios Pavlosin rannalle tuonne 15 kilometrin päähän. Mietittiin myös auton vuokrausta, mutta siinä kuskilta jää näkemättä maisemat ja täällä on todella tiukkoja neulansilmämutkia ja korkeita vuoria, joten ehkä tällä iällä verenpaineen lukemat kannattaa pitää alhaisina näin lomalla. Lähdimme siis bussilla. Täällä on oikein hyvä bussiverkosto, tosi harva vain. Maisemat olivat huikaisevat! Agios Pavlosin ranta on pikkukiviranta, jossa pikkukivi-hiekkayhdistelmä muodostaasärkän, jonka ansioista paikkaa kutsutaan "karibian finger":ksi. En muista, että niin kirkkaassa vedessä olisin koskaan uinut. Sillä rannalla ei tuullut, oli kuumaa ja eteläistä. Uitiin ja maattiin auringossa (ja ehkä käräytettiin olkapäät). Tällä saarella ei taida olla vielä kovinkaan montaa rantaa, missä olisi vuokrattavia aurinkotuoleja. Lähdettiin pois, kun alkoi olla liian kuuma iho, eli palaminen lähellä. Käytiin lounastamassa paikan ainoassa tavernassa. Sielä oli mukavaa ja vilpoista. Paikalliset pikkupojat seurasivat innoissaan tipuja, joita juoksenteli ulkona. Zuchiiniballlsit olivat hyviä, samoin Jyrkin munakoisovasikka. Hinta ei päätä huimannut.
Niistä vuohista. Bussin ikkunasta näytti siltä, että vuohitilanne on täällä vähän samanlainen, kun Suomessa kaniini- tai fasaanitilanne. Niitä on joka paikassa, myös tiellä. uimarannallakin kuului meren kohinan lisäksi kovaäänistä määkinää! Bussipysäkillä yksi nuori vuohi lähestyikin minua rohkeasti, mutta heilautin kättäni liian nopeasti ja se säikähti! Egalin kautta tulttin bussilla tänne Katapolaan takaisin. Haettiin kaupasta iltaparkvekejuomat. Täällä ei mitenkään kovin paljon ole tarjotta Mythosta, näyttävät suosivan Fix Hellasta. Jyrkille löytyi myös tumma versio, mikä häntä ilahdutti. Minä keksin kivan juoman. Mythos radler (2 % oluen ja sitruunajuoman sekoitus) ja sinne sekaan vähän retsinaa. Jo on hyvää! Nyt on on aika pimeä ja täytynee lähteä voltalle. Huomenna täytyy valitettavasti alkaa suunnittelemaan torstain siirtymistä Naxokselle. Laivaliput täytyy ostaa, hotelliin viestittää.
maanantai 30. kesäkuuta 2014
mietteitä lomalle laskeutumisen jälkeen
Viime yönä heräsin aamuyöstä ja mieli oli täynnä tuttuja murheita ja syyllisyyksiä. Aina loman alussa tämä vaihekin täytyy läpikäydä. Mutta tänään tuntuu,että nyt olen LOMALLA. Sen tietää siitä, että mieli on niin rauhallinen, että lukeminen sujuu, suunnitelmat eivät vaihdu koko ajan, on rentoutu mieli. Äsken tulin rannalta, mikä on tosiaan aika pieni ja vaatimaton täällä Katapolassa, mutta mä nautin iltapäiväauringosta, uinnista ja siitä, että missään ei pauhannu mikään musiikki, meren kohina oli äänekkäintä, mitä kuulin. Ja pois rannalta kävelin paljain jaloin, rauhallisesti ja onnellisena. Mä oon tainnu löytää Kreikan saarista tämänhetkisen suosikkini.
Chozoviotissan luostari oli mieletön elämys. Nyt ymmärrän, miksi "Suuri sininen" on kuvattu juuri sen lähettyvillä. Ei näkynyt yhtän mitään muuta, kuin huikaisevan sininen meri joka puolella. Oli kova tuuli ja tuulen äänet olivat myös mielenkiintoisia. Luostarille oli kova kipuaminen, tuulessa piti pitää huolta tasapainosta, mutta vierailu oli hieno kokemus. Kipuaminen oli hankalaa mennen tullen varvastossuilla, monilla näytti olevan jotkut paremmat ja trekkingille sopivammat kengät. Luostarissa asuu kolme munkkia enää. Kierroksen lopussa luostari tarjosi vesilasin ja pienen naukun itse tehtyä väkevää viiniä. Aikamoista sokerilientä muuten. Vaikka mä en olekaan mikään kovin uskonnollinen ihminen, koin jonkinlaista pyhyyttä luostarin lähettyvillä. Se koostui meren äärettömyydestä, oman pienuuden kokemisesta ja siihen sisältyi kiitollisuutta siitä, että sain elää sellaisen hetken. Että mulla on terveet jalat ja sen verran energiaa, että järjestin itseni taas tämmösten kokemusten äärelle. Pienuuden kokemuksen sain myös siinä, että huomasin kokevani jonkinlaista itsetuntovajetta ruotsalaisiin verrattuna. Täälä on muuten paljon ruotsalaisia ja kreikkalaisia turisteja. Myös ranskalaisia on paljon. Joku hoikka ja ruskettunut meidän ikäinen ruotsalainen pariskunta kertoi olevansa liikenteessä purjeveneellä ja muutenkin juttelivat kivasti englanniksi siinä. Sitten se mies kysyi, miksi minä tai muutkaan suomalaiset emme koskaan puhu ruotsia, vaikka koulussa meille sitä opetetaan ja luulisi, että me sitä osaamme, koska Suomessahan asuu paljon ruotsia puhuvia. Selitin vuolaasti, miksi emme puhu ruotsia. Samalla, kun selitin, tunsin itseni tosi idiootiksi ja huomasin alkavani "hurrittelemaan" miestä mielessäni. Onneksi siis vain mielessäni. Todennäköisesti hän vain ihmetteli asiaa, ihan vilpittömästi, mutta näin niinä sillä hetkellä jonkinlaisen moitteen ja tunsin itseni finnjäveliksi. (ollaan mekin ruskeita, mutta myös lihavia ja me ei hymyillä koko aikaa.) Piti kauan ajatella asiaa, että sain sen pois mielestäni.
Nyt on edessä vain illan tavernan miettiminen. Se on aina yhtä mukavaa ja lopputulos lähes aina palkitseva. Tänään taidan syödä kalaa. Meidän hotellin isäntä on supermukava ja kysyy aina tavatessa, että miten päivä on mennyt ja antaa vinkkejä, mihin kannattaisi lähteä käymään. Täällä on myös kiva tapa, että ihmiset tervehtii ventovieraitakin tavatessa. Niin tekee sekä paikalliset mummot, että muut turistit. Siitä tulee kiva olo. Nyt alkaa jostakin kantautua hiilloksella paistetun lihan tuoksu...taidan avata Mythoksen ja alkaa valmistautua iltaan!
Chozoviotissan luostari oli mieletön elämys. Nyt ymmärrän, miksi "Suuri sininen" on kuvattu juuri sen lähettyvillä. Ei näkynyt yhtän mitään muuta, kuin huikaisevan sininen meri joka puolella. Oli kova tuuli ja tuulen äänet olivat myös mielenkiintoisia. Luostarille oli kova kipuaminen, tuulessa piti pitää huolta tasapainosta, mutta vierailu oli hieno kokemus. Kipuaminen oli hankalaa mennen tullen varvastossuilla, monilla näytti olevan jotkut paremmat ja trekkingille sopivammat kengät. Luostarissa asuu kolme munkkia enää. Kierroksen lopussa luostari tarjosi vesilasin ja pienen naukun itse tehtyä väkevää viiniä. Aikamoista sokerilientä muuten. Vaikka mä en olekaan mikään kovin uskonnollinen ihminen, koin jonkinlaista pyhyyttä luostarin lähettyvillä. Se koostui meren äärettömyydestä, oman pienuuden kokemisesta ja siihen sisältyi kiitollisuutta siitä, että sain elää sellaisen hetken. Että mulla on terveet jalat ja sen verran energiaa, että järjestin itseni taas tämmösten kokemusten äärelle. Pienuuden kokemuksen sain myös siinä, että huomasin kokevani jonkinlaista itsetuntovajetta ruotsalaisiin verrattuna. Täälä on muuten paljon ruotsalaisia ja kreikkalaisia turisteja. Myös ranskalaisia on paljon. Joku hoikka ja ruskettunut meidän ikäinen ruotsalainen pariskunta kertoi olevansa liikenteessä purjeveneellä ja muutenkin juttelivat kivasti englanniksi siinä. Sitten se mies kysyi, miksi minä tai muutkaan suomalaiset emme koskaan puhu ruotsia, vaikka koulussa meille sitä opetetaan ja luulisi, että me sitä osaamme, koska Suomessahan asuu paljon ruotsia puhuvia. Selitin vuolaasti, miksi emme puhu ruotsia. Samalla, kun selitin, tunsin itseni tosi idiootiksi ja huomasin alkavani "hurrittelemaan" miestä mielessäni. Onneksi siis vain mielessäni. Todennäköisesti hän vain ihmetteli asiaa, ihan vilpittömästi, mutta näin niinä sillä hetkellä jonkinlaisen moitteen ja tunsin itseni finnjäveliksi. (ollaan mekin ruskeita, mutta myös lihavia ja me ei hymyillä koko aikaa.) Piti kauan ajatella asiaa, että sain sen pois mielestäni.
Nyt on edessä vain illan tavernan miettiminen. Se on aina yhtä mukavaa ja lopputulos lähes aina palkitseva. Tänään taidan syödä kalaa. Meidän hotellin isäntä on supermukava ja kysyy aina tavatessa, että miten päivä on mennyt ja antaa vinkkejä, mihin kannattaisi lähteä käymään. Täällä on myös kiva tapa, että ihmiset tervehtii ventovieraitakin tavatessa. Niin tekee sekä paikalliset mummot, että muut turistit. Siitä tulee kiva olo. Nyt alkaa jostakin kantautua hiilloksella paistetun lihan tuoksu...taidan avata Mythoksen ja alkaa valmistautua iltaan!
sunnuntai 29. kesäkuuta 2014
Uimapäivä
30.6.14
Eilen tuuli edelleen kovasti. Aamulla vasta nähtiin tämä hotelli ja ympäristö kunnolla, kun oli valoisaa ja mielikin oli jo vähän saanut lepoa. Katapola, kaupunki, missä me ollaan, vaikuttaa oikein mukavalta, kiireettömältä, rauhalliselta. Huomiota on kiinnitetty siihen, että täällä ei soi buzuki joka paikassa, van joku muu musiikki hiljaa, jos on musiikkia lainkaan. Eilen käveltiin (kaaparootihin)tuonne Maltezi-beachille, mikä on pieni hiekkaranta muutaman kilometrin päässä. Sinne pääsis kyllä veneelläkin tuosta rannasta, mutta me tykätään kävellä, että tulee liikuttuakin, kun syötyä täälä tulee ihan varmasti liikaakin. Ranta oli pieni, sielä oli pieni kioski ja muutamia rantatuoleja. Sai heittää talviturkin suureen siniseen! Merivesi oli kuitenkin vielä virkistävää, tuli sotkee pintavettä. Meidän hotellin omistaja- Jannis on valtavan avulias, mutta ei kuitenkaan liian. Hän on Kreetalta ja asuu täällä vain kesät. Hän on koulutukseltaan koneinsinööri, mutta jälleen kerran talouskriisin seurauksena ei saa töitä omalta alaltan ja siksi on aloittanut hotellibisneksen täällä. J hyvin on aloittanutkin... Tämä hotelli Porto Katapola on nimensä mukaisesti satamassa ja huoneet on juuri remontoitu, värit ovat vaaleita, kaikki puhdasta ja asiallista. Meidän huone on merelle päin ja alakerrassa on leipomo! Ei parempaa voisi toivoa. Eilen illalla syötiin tämän kylän viimeisessä tavernassa, missä oli palvelu "jäykkää, mutta asiallista", kuten yhdesssä pubissa Tampereella.Yksi miehen näköinen rouva hoiti koko tavernan tarjoilut, pöytien siivoamiset ja kaiken yksin.Paikka oli täynnä kuitenkin. Ja ruokaan emme taaskaan pettyneet. Mies söi pikkukaloja "marides" ja minä söin taas souvlakia. Alkupalaksi horiatikia ja favaa, mikä oli ihanaa! Yksinkertaista ja hyvää ruokaa puolen litran viinikipon saattelemana ja maksoi yhteensä 18 euroa .Sitten me ntiin tuohon lähibaariin katsomaan jalkapalloa, mutta minä väsähdin puoliajalla, mentiin nukkumaan. Mitenkähän siinä ottelussa kävi? No, selvitetään. Nyt täytyy kerätä tavarat, rasvata naama ja niska (eilen sai niska vähä liikaa aurinkoa) ja lähteä bussilla luostariin, siihen Hoziotivichataijotaun -luostariin!
Eilen tuuli edelleen kovasti. Aamulla vasta nähtiin tämä hotelli ja ympäristö kunnolla, kun oli valoisaa ja mielikin oli jo vähän saanut lepoa. Katapola, kaupunki, missä me ollaan, vaikuttaa oikein mukavalta, kiireettömältä, rauhalliselta. Huomiota on kiinnitetty siihen, että täällä ei soi buzuki joka paikassa, van joku muu musiikki hiljaa, jos on musiikkia lainkaan. Eilen käveltiin (kaaparootihin)tuonne Maltezi-beachille, mikä on pieni hiekkaranta muutaman kilometrin päässä. Sinne pääsis kyllä veneelläkin tuosta rannasta, mutta me tykätään kävellä, että tulee liikuttuakin, kun syötyä täälä tulee ihan varmasti liikaakin. Ranta oli pieni, sielä oli pieni kioski ja muutamia rantatuoleja. Sai heittää talviturkin suureen siniseen! Merivesi oli kuitenkin vielä virkistävää, tuli sotkee pintavettä. Meidän hotellin omistaja- Jannis on valtavan avulias, mutta ei kuitenkaan liian. Hän on Kreetalta ja asuu täällä vain kesät. Hän on koulutukseltaan koneinsinööri, mutta jälleen kerran talouskriisin seurauksena ei saa töitä omalta alaltan ja siksi on aloittanut hotellibisneksen täällä. J hyvin on aloittanutkin... Tämä hotelli Porto Katapola on nimensä mukaisesti satamassa ja huoneet on juuri remontoitu, värit ovat vaaleita, kaikki puhdasta ja asiallista. Meidän huone on merelle päin ja alakerrassa on leipomo! Ei parempaa voisi toivoa. Eilen illalla syötiin tämän kylän viimeisessä tavernassa, missä oli palvelu "jäykkää, mutta asiallista", kuten yhdesssä pubissa Tampereella.Yksi miehen näköinen rouva hoiti koko tavernan tarjoilut, pöytien siivoamiset ja kaiken yksin.Paikka oli täynnä kuitenkin. Ja ruokaan emme taaskaan pettyneet. Mies söi pikkukaloja "marides" ja minä söin taas souvlakia. Alkupalaksi horiatikia ja favaa, mikä oli ihanaa! Yksinkertaista ja hyvää ruokaa puolen litran viinikipon saattelemana ja maksoi yhteensä 18 euroa .Sitten me ntiin tuohon lähibaariin katsomaan jalkapalloa, mutta minä väsähdin puoliajalla, mentiin nukkumaan. Mitenkähän siinä ottelussa kävi? No, selvitetään. Nyt täytyy kerätä tavarat, rasvata naama ja niska (eilen sai niska vähä liikaa aurinkoa) ja lähteä bussilla luostariin, siihen Hoziotivichataijotaun -luostariin!
29.6.14
Vihdoinkin ollaan Amorgoksella! Eilinen päivä olikin varsinainen seikkailuleiri. Aamulento Norwegianilla oli miellyttävä, ajallaan ja mukava uusi kokemus. Ainon käyttää Norwegianin lentoja toistekin.
Ateenassa lähdettiin heti lentoasemalta bussilla kohti Loutsaa, Artemista, missä meillä oli sovittuna treffit erään suomalaisen rouvan ja hänen miehensä kanssa. Kylästä on haaveissa, suunnitelmissa vuokrata asunto seuraavana kesänä koko kuukaudeksi. Koira otettaisi siinä tapauksessa mukaan, mun sydän ei kestäisi Elsan jättämistä kuukaudeksi hoitolaan. (Ilokseni olen todennut, että täällä on ihmisillä omia koiria mukana). Artemiksen kylä olikin yllättävän lähellä lentoasemaa. Sama bussi, millä pääsee Rafinaan, mistä meidän laiva lähti, pysähtyy myös Artemiksessa.
Asunto, mitä kävimme katsomassa oli mukava, rauhallisella paikalla ja ihastuttavalla terassilla varustettu huoneisto, mistä merelle on matkaa ehkä 200 metriä. Artemiksessa on myös pitkä ja hiekkainen ranta. Tosin nyt, lauantaina, se oli täynnä kreikkalaisia, koska paikka on sen verran lähellä Ateenaa. Kylä oli eläväinen ja vilkas. Oli kalatoreja, monenlaisia kauppoja - ts. ihan tavallista paikalliselämää, mistä meikäläinen on erityisen ilahtunut. Asunnon vuokraussuunnitelma sai lisää vauhtia...
Kävimme Artemiksessa myös lauantaitorilla, missä myytiin kaikkea mahdollista - tuoreet hedelmät ja vihannekset jäivät minun, ruokaihmisen, mieleen. Ja erityisesti mieleen jäi se, kun asunnon vuokrajapariskunta, mukavia ihmisiä muuten hekin, veivät meidät syömään torille. Paikka oli yksinkertainen, väliaikainen ravintola, missä tarjolla oli ainoastaan hiiligrillissä paisteetuja souvlakivartaita, kreikkalaista salaattia, paistettua makkaraa (kyllä), grillattua paprikaa ja juuri tehtyjä oreganolla maustettuja ranskanperunoita. Enkä IKINÄ ole saanut yhtä hyviä souvlakivartaita! Tämä kaikki ja pari pientä pulloa "talonviiniä" ja pari olutta miehille maksoi vain 23 euroa! Ja tunnelma oli taatusti sydämellinen. Rafinan satamaan jäimme sitten odottelemaan pikalaivaa, millä meidän piti lähteä Amorgokselle. Amorgos on sen verran kaukana täällä itäisillä Kykladeilla, että isommalla laivalla Pireuksesta matka kestää n. 8 tuntia. Tämän laivan matka-aika oli arvioitu n. 4 tunniksi. Heti satamaan päästyään, puolisen tuntia myöhässä muuten, näytti siltä, että tuulen takia katamaraaniin on vaikea mennä. Laivan henkilökunta auttoi, hokivat vain "qvick step", koska ramppi heilui tuulessa niin kovasti. Siinä vaiheessa eräs henkilökunnan miehistä sanoi, että jos ollaan menossa Katapolaa Amorgokselle, on otettava se riski, ettei laiva pysty sinne rantautumaan. Mutta sitä ei vielä tiedä. Laivamatka alkoi ja se alkoi heti mekoisella höykkyytyksella. Höykkyytys senkun paheni, ennen Tinosta henkilökunta alkoi jaella okennuspusseja, käveleminen esim. vessaan oli melkoista taiteilua. Selvästi henkilökunta oli koulutttu tällaisia tilanteita varten. He katselivat ihmisten kasvoja ja kulkivat penkkirivien välissä. Myös Jyrki alkoi harmaantua, hiostua ja käydä aika hiljaiseksi. En ollut tiennyt, että hänellä on matkapahoinvointitaipumusta. Lopulta hän meni aivan mykäksi, alkoi suorastaan vihertää. Minua saattaa suojata toisen tasapainohermon puuttuminen/heikkous? Jotakin hyötyä siitäkin. Mykonkselta lähdön jälkeen henkilökunta tuli kertomaan, että Amorgokselle ei voida mennä. Hän ehdottaa, että me jäisimme pois Naxoksella, koska sieltä lähtee vielä laiva Amorgokselle iltamyöhällä. Näin päätimme, varsinkin, kun samassa liemessä olivat neljä thessalokilaista ihmistä, pariskunnat. Toinen naisista oli muuten psykiatri ja jälleen kerran sain kuulla tositarinaa siitä, miten talouskriisi on tavalliseen kansaan, lääkäreihin ja mielenterveyspalveluihin vaikuttanut. Itsemurhat ovat lisääntyneet, palvelut on ajettu alas. Psykiatrin palkka kokopäivtyöstä Thessalokilaiselssa mielisairaalassa on nykyisin 1200 euroa. Se oli kaikki niin surullista kuultavaa,traagista kerrassaan. Näistä ihmisistä olikin meille paljon apua tässä jatkomatkan järjestelyssä. Selvisi nimittäin, että laiva lähtisi Naxokselta 23.05 ja olisi perillä Amorgoksella klo 1.30 yöllä, mutta EGALIn satamassa, toisella puolella saarta. Lisäksi meidän piti vaihtaa liput uusiin ilman eri maksua, koska emmehän me olleet itse syypäitä tähän. Se onnistui, kun löysimme Naxoksen rantakadulta oikean matkatoimiston...Sitten pääsimme istumaan tavernaan ja juomaan kaipaamamme Alfa-oluet ja syömään täytetyt tomaatit. Sain myös yhteyden hotellinomistajaan tänne Katapolaan, joka tarjouti tulemaan hakemaan meidät Egalista keskellä yötä! Mitä palvelua! This is Greece. Oli ihana nukahtaa pariksi tunniksi isossa laivassa, mikä ei heilunut eikä keikkunut ja päätin, etten enää halua matkustaa nopeilla laivoilla lainkaan. Porto Katpolan isäntä oli vastassa Egalin hiljaisessa satamassa. Oli muuten hotellin tarjoajiakin. Ajelimme auton kyydissä pimeitä teitä pitkin ilmeisesti hyvinkin korkealla vuoristossa ihmeellisen kirkkaan tähtitaivaan alla. Tähdet näkyivät upeasti, koska oli pilkkopimeää, lisäksi lämmintä, tuulista, hiljaista.
Nyt istun huoneeni parvekkella, meri on 10 metrin päässä, tuulee kovasti. Lähdetään kävelemään. Todennäköisesti tästä päivästä ei tule noin pitkä tekstiä. Muuten, nyt ei ole tukahduttavan kuuma. Hyvää totuttelua Suomen vilakan ajan jälkeen.
Vihdoinkin ollaan Amorgoksella! Eilinen päivä olikin varsinainen seikkailuleiri. Aamulento Norwegianilla oli miellyttävä, ajallaan ja mukava uusi kokemus. Ainon käyttää Norwegianin lentoja toistekin.
Ateenassa lähdettiin heti lentoasemalta bussilla kohti Loutsaa, Artemista, missä meillä oli sovittuna treffit erään suomalaisen rouvan ja hänen miehensä kanssa. Kylästä on haaveissa, suunnitelmissa vuokrata asunto seuraavana kesänä koko kuukaudeksi. Koira otettaisi siinä tapauksessa mukaan, mun sydän ei kestäisi Elsan jättämistä kuukaudeksi hoitolaan. (Ilokseni olen todennut, että täällä on ihmisillä omia koiria mukana). Artemiksen kylä olikin yllättävän lähellä lentoasemaa. Sama bussi, millä pääsee Rafinaan, mistä meidän laiva lähti, pysähtyy myös Artemiksessa.
Asunto, mitä kävimme katsomassa oli mukava, rauhallisella paikalla ja ihastuttavalla terassilla varustettu huoneisto, mistä merelle on matkaa ehkä 200 metriä. Artemiksessa on myös pitkä ja hiekkainen ranta. Tosin nyt, lauantaina, se oli täynnä kreikkalaisia, koska paikka on sen verran lähellä Ateenaa. Kylä oli eläväinen ja vilkas. Oli kalatoreja, monenlaisia kauppoja - ts. ihan tavallista paikalliselämää, mistä meikäläinen on erityisen ilahtunut. Asunnon vuokraussuunnitelma sai lisää vauhtia...
Kävimme Artemiksessa myös lauantaitorilla, missä myytiin kaikkea mahdollista - tuoreet hedelmät ja vihannekset jäivät minun, ruokaihmisen, mieleen. Ja erityisesti mieleen jäi se, kun asunnon vuokrajapariskunta, mukavia ihmisiä muuten hekin, veivät meidät syömään torille. Paikka oli yksinkertainen, väliaikainen ravintola, missä tarjolla oli ainoastaan hiiligrillissä paisteetuja souvlakivartaita, kreikkalaista salaattia, paistettua makkaraa (kyllä), grillattua paprikaa ja juuri tehtyjä oreganolla maustettuja ranskanperunoita. Enkä IKINÄ ole saanut yhtä hyviä souvlakivartaita! Tämä kaikki ja pari pientä pulloa "talonviiniä" ja pari olutta miehille maksoi vain 23 euroa! Ja tunnelma oli taatusti sydämellinen. Rafinan satamaan jäimme sitten odottelemaan pikalaivaa, millä meidän piti lähteä Amorgokselle. Amorgos on sen verran kaukana täällä itäisillä Kykladeilla, että isommalla laivalla Pireuksesta matka kestää n. 8 tuntia. Tämän laivan matka-aika oli arvioitu n. 4 tunniksi. Heti satamaan päästyään, puolisen tuntia myöhässä muuten, näytti siltä, että tuulen takia katamaraaniin on vaikea mennä. Laivan henkilökunta auttoi, hokivat vain "qvick step", koska ramppi heilui tuulessa niin kovasti. Siinä vaiheessa eräs henkilökunnan miehistä sanoi, että jos ollaan menossa Katapolaa Amorgokselle, on otettava se riski, ettei laiva pysty sinne rantautumaan. Mutta sitä ei vielä tiedä. Laivamatka alkoi ja se alkoi heti mekoisella höykkyytyksella. Höykkyytys senkun paheni, ennen Tinosta henkilökunta alkoi jaella okennuspusseja, käveleminen esim. vessaan oli melkoista taiteilua. Selvästi henkilökunta oli koulutttu tällaisia tilanteita varten. He katselivat ihmisten kasvoja ja kulkivat penkkirivien välissä. Myös Jyrki alkoi harmaantua, hiostua ja käydä aika hiljaiseksi. En ollut tiennyt, että hänellä on matkapahoinvointitaipumusta. Lopulta hän meni aivan mykäksi, alkoi suorastaan vihertää. Minua saattaa suojata toisen tasapainohermon puuttuminen/heikkous? Jotakin hyötyä siitäkin. Mykonkselta lähdön jälkeen henkilökunta tuli kertomaan, että Amorgokselle ei voida mennä. Hän ehdottaa, että me jäisimme pois Naxoksella, koska sieltä lähtee vielä laiva Amorgokselle iltamyöhällä. Näin päätimme, varsinkin, kun samassa liemessä olivat neljä thessalokilaista ihmistä, pariskunnat. Toinen naisista oli muuten psykiatri ja jälleen kerran sain kuulla tositarinaa siitä, miten talouskriisi on tavalliseen kansaan, lääkäreihin ja mielenterveyspalveluihin vaikuttanut. Itsemurhat ovat lisääntyneet, palvelut on ajettu alas. Psykiatrin palkka kokopäivtyöstä Thessalokilaiselssa mielisairaalassa on nykyisin 1200 euroa. Se oli kaikki niin surullista kuultavaa,traagista kerrassaan. Näistä ihmisistä olikin meille paljon apua tässä jatkomatkan järjestelyssä. Selvisi nimittäin, että laiva lähtisi Naxokselta 23.05 ja olisi perillä Amorgoksella klo 1.30 yöllä, mutta EGALIn satamassa, toisella puolella saarta. Lisäksi meidän piti vaihtaa liput uusiin ilman eri maksua, koska emmehän me olleet itse syypäitä tähän. Se onnistui, kun löysimme Naxoksen rantakadulta oikean matkatoimiston...Sitten pääsimme istumaan tavernaan ja juomaan kaipaamamme Alfa-oluet ja syömään täytetyt tomaatit. Sain myös yhteyden hotellinomistajaan tänne Katapolaan, joka tarjouti tulemaan hakemaan meidät Egalista keskellä yötä! Mitä palvelua! This is Greece. Oli ihana nukahtaa pariksi tunniksi isossa laivassa, mikä ei heilunut eikä keikkunut ja päätin, etten enää halua matkustaa nopeilla laivoilla lainkaan. Porto Katpolan isäntä oli vastassa Egalin hiljaisessa satamassa. Oli muuten hotellin tarjoajiakin. Ajelimme auton kyydissä pimeitä teitä pitkin ilmeisesti hyvinkin korkealla vuoristossa ihmeellisen kirkkaan tähtitaivaan alla. Tähdet näkyivät upeasti, koska oli pilkkopimeää, lisäksi lämmintä, tuulista, hiljaista.
Nyt istun huoneeni parvekkella, meri on 10 metrin päässä, tuulee kovasti. Lähdetään kävelemään. Todennäköisesti tästä päivästä ei tule noin pitkä tekstiä. Muuten, nyt ei ole tukahduttavan kuuma. Hyvää totuttelua Suomen vilakan ajan jälkeen.
lauantai 21. kesäkuuta 2014
21.6.14 Tänään on juhannuspäivä ja päätin luoda matkailublogin seuraavaa saarihyppelyä varten. Ulkona on kylmä, sataa vettä välillä, aamulla varhain olivat naapuritalojen katot kuurassa!
Alunperin olin ajatellut kirjoittaa päiväkirjaa, mutta koska nykyään on tällainenkin mahdollisuus, se taitaa olla helpompi tapa tallettaa muistoja. Varsinkin, kun joka tapauksessa otan tämän läppärin mukaan reissulle laiva-aikataulujen ja muiden sellaisten seuraamista varten.
Seuraava reissu alkaa ensi perjantaina 27.6. Silloin toki päästään vasta nukkumaan Bonus Inn-hotelliin, koska seuraavana aamuna 28.6. lähdemme klo 6.35 Norwegianilla kohti Ateenaa. Sieltä on tarkoitus suunnata Artemikseen, jossa meitä ovat vastassa eräs rouva M. ja hänen kreikkalainen miehensä. Me aiomme katsastaa heillä vuokralla olevaa asuntoa seuraavaa kesää varten. Asunto on saman bussireitin varrella, kun Rafinan satama ja meillä on aikaa koko päiväsydän tutkia Artemista ja piipahtaa ehkäpä jopa uimassa (voi, kun mä odotan sitä!). Rafinasta lähdemme Amorgokselle, sieltä tarkoitus olisi matkustaa Naxokselle ja sen jälkeen takaisin Ateenaan joko Pireuksen tai sitten Rafinan kautta.
Me ollaan jo keski-ikäisiä ihmisiä ja tykätään suhteellisen hidastempoisesta matkustamisesta ja matkalla olosta. Siksi vain kaksi saarta, vaikka aikaa olisi ehkä usempienkin saarten tutkimisiin. Toki tuokin aika (n. 5 päivää/saari) on lyhyt aika siihen, että perinpohjin tutustuisi kumpaankin saareen. Silti arvelen, että sinä aikana ehtii rauhoittua ja nauttia matkallaolosta ja paikoista.
Kreikassa matkustamisesta on vuosien aikana kehittynyt minulle jonkinlainen pakkomielle, intohimo. Jo ajatuskin Kreikasta saa verenpaineen laskemaan ja mielihyvän häilähdyksen käväisemään mielessä ja kropassa, joten jo sellaisenaan kreikastaminen on merkittävä harrastus terveyshyötyineen! Päätän tämän ensimmäisen blogimerkinnän nyt tähän. Edelleen ulkona on harmaata, sateen uhka on ilmassa ja lämpötila on huomattavan kylmä.
Alunperin olin ajatellut kirjoittaa päiväkirjaa, mutta koska nykyään on tällainenkin mahdollisuus, se taitaa olla helpompi tapa tallettaa muistoja. Varsinkin, kun joka tapauksessa otan tämän läppärin mukaan reissulle laiva-aikataulujen ja muiden sellaisten seuraamista varten.
Seuraava reissu alkaa ensi perjantaina 27.6. Silloin toki päästään vasta nukkumaan Bonus Inn-hotelliin, koska seuraavana aamuna 28.6. lähdemme klo 6.35 Norwegianilla kohti Ateenaa. Sieltä on tarkoitus suunnata Artemikseen, jossa meitä ovat vastassa eräs rouva M. ja hänen kreikkalainen miehensä. Me aiomme katsastaa heillä vuokralla olevaa asuntoa seuraavaa kesää varten. Asunto on saman bussireitin varrella, kun Rafinan satama ja meillä on aikaa koko päiväsydän tutkia Artemista ja piipahtaa ehkäpä jopa uimassa (voi, kun mä odotan sitä!). Rafinasta lähdemme Amorgokselle, sieltä tarkoitus olisi matkustaa Naxokselle ja sen jälkeen takaisin Ateenaan joko Pireuksen tai sitten Rafinan kautta.
Me ollaan jo keski-ikäisiä ihmisiä ja tykätään suhteellisen hidastempoisesta matkustamisesta ja matkalla olosta. Siksi vain kaksi saarta, vaikka aikaa olisi ehkä usempienkin saarten tutkimisiin. Toki tuokin aika (n. 5 päivää/saari) on lyhyt aika siihen, että perinpohjin tutustuisi kumpaankin saareen. Silti arvelen, että sinä aikana ehtii rauhoittua ja nauttia matkallaolosta ja paikoista.
Kreikassa matkustamisesta on vuosien aikana kehittynyt minulle jonkinlainen pakkomielle, intohimo. Jo ajatuskin Kreikasta saa verenpaineen laskemaan ja mielihyvän häilähdyksen käväisemään mielessä ja kropassa, joten jo sellaisenaan kreikastaminen on merkittävä harrastus terveyshyötyineen! Päätän tämän ensimmäisen blogimerkinnän nyt tähän. Edelleen ulkona on harmaata, sateen uhka on ilmassa ja lämpötila on huomattavan kylmä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)