Kotona

12.7.14

Olemme palanneet kotiin jo monta päivää sitten ja ajattelin lopettaa tämän blogini tekemällä loppuyhteenvedon siitä, mitä jäi mieleen, mikä oli kivaa, kaunista ja mikä taas huonoa.
Aloitan viimeisestä lomapäivästä. Sen vietimme Loutsassa suureksi osaksi. Se päivä taisi olla kuumin päivä koko 12-päiväisen reissun aikana! Loutsaan (Artemikseen) pääsee samalla bussilla, kuin mikä menee lentoasemalle. Bussi jätti meidät jonnekin kauas ja kävelimme melkoiset matkat päästäksemme sellaiselle kohdalle rannasta, missä väkeä ei olisi niin paljon. Rantaa riittää kilometrikaupalla ja väkeä rannoille myös. Pääasiassa rannalla olijat ovat kreikkalaisia ja tulevat sinne autoilla, joten autoliikennettä, autojen rääkkien huudatusta, outoja parkkeerauksia ja pakokaasua on paljon. Roskikset ovat täynnä tai roskat ovat roskisten ulkopuolella. Huomiota kiinnitti, että paikkapaikoin rannalla oli niin tiheästi aurinkovarjoja, ettei aurinko niiden välistä juuri pysty paistamaan. Mutta ehkä se onkin juuri se tarkoitus. Kävelimme myös pääkatua tai kauppakatua pitkin ja sen varrella oli paljon kenkäkauppoja, vaatekauppoja, vihanneskauppoja yms. Vähän hintoja katsellessamme huomasimme niiden olevan paljon halvempia, kuin esimerkiksi Naxoksella. Vähintään 1/3 saa ottaa hinnoista pois. Taasnäin paljon tuoreita hedelmiä, vihanneksia ,värien runsautta! Ja mitkä hinnat! Yhdellä nurkalla on myös useita isoja tuoretta kalaa myyviä liikkeitä. Aikamme käveltyämme löysimme rauhallisempaa ranta-aluetta. yhden tavernan edessä oli sopivasti vapaana kaksi tuolia ja yksi varjo ja asetuimme siihen. masuna toimi se, että tilasimme frappe:t. Kirkas merivesi, rauhallinen tunnelma, vaikka muutaman kilometrin päässä on väkeä aivan valtavasti. Minä nautin välimeressä uimisesta täysillä vielä viimeisenä päivänä. Hyvästelin meren monet kerrat. Olen vuosien varrella muodostanut välimereen kiintymyssuhteen. Vuodesta 79 saakka olen Kreikan rannoilla kulkenut ja uinut välimeressä enemmän, kuin missään suomen järvessä tai joessa, merestä puhumattakaan. näen siitä unia, saan sitä ajatellessani voimaa pitkinä pimeinä talvikuukausina järjestäessäni mielen sisäisiä varastoja ja roskakoreja siedettävään kuntoon. Jos meillä olisi ollut mökki, olisiko samanlöainen suhde muodostunut mökkipaikkaan ja sen edustalla olevaan järveen? En osaa sanoa. Minusta tuntuu, että ei olisi muodostunut. Haikeat jäähyväiset jätettyäni me menimme syömään erääseen tavernaan. Ensimmäisen kerran koko aikana minulta kysyi sekä isä, että poika, osaanko kreikkaa. Kysyivätkö siksi, etteivät itse osanneet englantia, vai miksi? Viimeisen kerran söin Gavdosia, pikkukaloja friteerattuna. Ei siis mitään terveysruokaa, vaikka kalaa onkin, mutta niiin hyvää. Ja paljon ihanaa salaattia, mehevää tomaattia, mikä maistuu niin erilaiselta, kuin nämä suomalaiset hiukan puisevat ja kalvakat tomaatit. Viimeiset Alfa-tuopit.
Ateenan lentokentällä kaikki sujui hyvin. Erikoisuutena siellä on, että kaikki kaupat ja kahvilat on ennen turvatarkastusta. Tämä tarkoittaa turvatarkastuksessa sähläystä ja käsimatkatavaroiden purkamista, muovipussien aukomista, jonoa. Kaupan myyjä sanoi, että ostamamme tuotteet voidaan laittaa reppuun, mutta ne olisi nähtävästi pitänyt ottaa erilleen läpivalaisussa. Sama ongelma näytti olevan kaikilla muillakin. Hikistä sähläystä. Lento lähti ajallaan ja oli perillä ajallaa, eli 2.30 yöllä. Siitä vielä ajaomatka Seinäjoelle!

Mutta matka oli yhden yövalvomisen arvoinen. Jälkikäteenkin voin todeta, että omatoimisesti matkaillen näkee enemmän, kokee enemmän ja minä koen olevani enemmän matkalla. Vaikka lyhyelläkin sellaisella, silti. Nytkin näimme monta erilaista paikkaa. Amorgos jäi mieleen kauneimpana, puhtaimpana ja idyllisimpänä. Myös kauniina ja karuna. Amorgoksella ei kuulunut buzuki vaan delfiinin ääni-musiikki, jazz ja meditaatiomusiikki. Sekin teki kokemuksesta erilaisen. Ehdottomasti haluan sinne uudelleen. Hotelli Porto Katapolan isäntä Giannis oli niin mukava ja miellyttävä nuorimies. Ja hotellin sijainti ja hotelli sinänsä muutenkin oli loistava! Naxos voisi olla mukava syys-, lokakuussa. Kesällä kannattaa iltaisin välttää rantakatua ja yläkaupungion ensimmäisiä, räikeästi valaistuja ja kaupallisiin tarkoituksiin täysin valjastettuja kujia. Ehkä mielikuva minulla oli vuodelta 98, jolloin yläkaupungin valaistus oli sen verran hämärä, että silloin 7-vuotias tyttäreni ei uskaltanut iltaisin sinne lähteä kävelemään. Ehkä olen jo vanha, joka on juuttunut menneisyyteen ja haikeilee sen perään, ehkä. Silti siirtyminen Amorgokselta Naxokselle oli melkoinen kulttuurishokki. Aluksi siitä ei meinannut edes selvitäkään. Mutta auton vuokraus ja muutaman päivän altistus tekivät tehtävänsä ja lopuksi olimme sitä mieltä, että Naxoskin on mukava saari. Yllättävän iso merkitys oli sillä, että meitä ei oltu vastassa satamassa Naxoksella, vaikka edellispäivänä puhelimessa niin sovimme. Ja miten valtava merkitys taas sillä, että Amorgoksella Giannis oli meitä vastassa toisella puolella saarta keskellä yötä, vaikka hänen ei mitenkään olisi tarvinnut.

Päätän tämän kirjoitelmani tähän ja alan kehrätä kokoon aineksia uuteen Kreikka- matkaan, olkoonkin se asunnon vuokraus Artemiksesta tai sitten ei. Onneksi helle jatkuu ja pääsen kahville torille ja vieläpä uimaan tänä päivänä!