Kotona

12.7.14

Olemme palanneet kotiin jo monta päivää sitten ja ajattelin lopettaa tämän blogini tekemällä loppuyhteenvedon siitä, mitä jäi mieleen, mikä oli kivaa, kaunista ja mikä taas huonoa.
Aloitan viimeisestä lomapäivästä. Sen vietimme Loutsassa suureksi osaksi. Se päivä taisi olla kuumin päivä koko 12-päiväisen reissun aikana! Loutsaan (Artemikseen) pääsee samalla bussilla, kuin mikä menee lentoasemalle. Bussi jätti meidät jonnekin kauas ja kävelimme melkoiset matkat päästäksemme sellaiselle kohdalle rannasta, missä väkeä ei olisi niin paljon. Rantaa riittää kilometrikaupalla ja väkeä rannoille myös. Pääasiassa rannalla olijat ovat kreikkalaisia ja tulevat sinne autoilla, joten autoliikennettä, autojen rääkkien huudatusta, outoja parkkeerauksia ja pakokaasua on paljon. Roskikset ovat täynnä tai roskat ovat roskisten ulkopuolella. Huomiota kiinnitti, että paikkapaikoin rannalla oli niin tiheästi aurinkovarjoja, ettei aurinko niiden välistä juuri pysty paistamaan. Mutta ehkä se onkin juuri se tarkoitus. Kävelimme myös pääkatua tai kauppakatua pitkin ja sen varrella oli paljon kenkäkauppoja, vaatekauppoja, vihanneskauppoja yms. Vähän hintoja katsellessamme huomasimme niiden olevan paljon halvempia, kuin esimerkiksi Naxoksella. Vähintään 1/3 saa ottaa hinnoista pois. Taasnäin paljon tuoreita hedelmiä, vihanneksia ,värien runsautta! Ja mitkä hinnat! Yhdellä nurkalla on myös useita isoja tuoretta kalaa myyviä liikkeitä. Aikamme käveltyämme löysimme rauhallisempaa ranta-aluetta. yhden tavernan edessä oli sopivasti vapaana kaksi tuolia ja yksi varjo ja asetuimme siihen. masuna toimi se, että tilasimme frappe:t. Kirkas merivesi, rauhallinen tunnelma, vaikka muutaman kilometrin päässä on väkeä aivan valtavasti. Minä nautin välimeressä uimisesta täysillä vielä viimeisenä päivänä. Hyvästelin meren monet kerrat. Olen vuosien varrella muodostanut välimereen kiintymyssuhteen. Vuodesta 79 saakka olen Kreikan rannoilla kulkenut ja uinut välimeressä enemmän, kuin missään suomen järvessä tai joessa, merestä puhumattakaan. näen siitä unia, saan sitä ajatellessani voimaa pitkinä pimeinä talvikuukausina järjestäessäni mielen sisäisiä varastoja ja roskakoreja siedettävään kuntoon. Jos meillä olisi ollut mökki, olisiko samanlöainen suhde muodostunut mökkipaikkaan ja sen edustalla olevaan järveen? En osaa sanoa. Minusta tuntuu, että ei olisi muodostunut. Haikeat jäähyväiset jätettyäni me menimme syömään erääseen tavernaan. Ensimmäisen kerran koko aikana minulta kysyi sekä isä, että poika, osaanko kreikkaa. Kysyivätkö siksi, etteivät itse osanneet englantia, vai miksi? Viimeisen kerran söin Gavdosia, pikkukaloja friteerattuna. Ei siis mitään terveysruokaa, vaikka kalaa onkin, mutta niiin hyvää. Ja paljon ihanaa salaattia, mehevää tomaattia, mikä maistuu niin erilaiselta, kuin nämä suomalaiset hiukan puisevat ja kalvakat tomaatit. Viimeiset Alfa-tuopit.
Ateenan lentokentällä kaikki sujui hyvin. Erikoisuutena siellä on, että kaikki kaupat ja kahvilat on ennen turvatarkastusta. Tämä tarkoittaa turvatarkastuksessa sähläystä ja käsimatkatavaroiden purkamista, muovipussien aukomista, jonoa. Kaupan myyjä sanoi, että ostamamme tuotteet voidaan laittaa reppuun, mutta ne olisi nähtävästi pitänyt ottaa erilleen läpivalaisussa. Sama ongelma näytti olevan kaikilla muillakin. Hikistä sähläystä. Lento lähti ajallaan ja oli perillä ajallaa, eli 2.30 yöllä. Siitä vielä ajaomatka Seinäjoelle!

Mutta matka oli yhden yövalvomisen arvoinen. Jälkikäteenkin voin todeta, että omatoimisesti matkaillen näkee enemmän, kokee enemmän ja minä koen olevani enemmän matkalla. Vaikka lyhyelläkin sellaisella, silti. Nytkin näimme monta erilaista paikkaa. Amorgos jäi mieleen kauneimpana, puhtaimpana ja idyllisimpänä. Myös kauniina ja karuna. Amorgoksella ei kuulunut buzuki vaan delfiinin ääni-musiikki, jazz ja meditaatiomusiikki. Sekin teki kokemuksesta erilaisen. Ehdottomasti haluan sinne uudelleen. Hotelli Porto Katapolan isäntä Giannis oli niin mukava ja miellyttävä nuorimies. Ja hotellin sijainti ja hotelli sinänsä muutenkin oli loistava! Naxos voisi olla mukava syys-, lokakuussa. Kesällä kannattaa iltaisin välttää rantakatua ja yläkaupungion ensimmäisiä, räikeästi valaistuja ja kaupallisiin tarkoituksiin täysin valjastettuja kujia. Ehkä mielikuva minulla oli vuodelta 98, jolloin yläkaupungin valaistus oli sen verran hämärä, että silloin 7-vuotias tyttäreni ei uskaltanut iltaisin sinne lähteä kävelemään. Ehkä olen jo vanha, joka on juuttunut menneisyyteen ja haikeilee sen perään, ehkä. Silti siirtyminen Amorgokselta Naxokselle oli melkoinen kulttuurishokki. Aluksi siitä ei meinannut edes selvitäkään. Mutta auton vuokraus ja muutaman päivän altistus tekivät tehtävänsä ja lopuksi olimme sitä mieltä, että Naxoskin on mukava saari. Yllättävän iso merkitys oli sillä, että meitä ei oltu vastassa satamassa Naxoksella, vaikka edellispäivänä puhelimessa niin sovimme. Ja miten valtava merkitys taas sillä, että Amorgoksella Giannis oli meitä vastassa toisella puolella saarta keskellä yötä, vaikka hänen ei mitenkään olisi tarvinnut.

Päätän tämän kirjoitelmani tähän ja alan kehrätä kokoon aineksia uuteen Kreikka- matkaan, olkoonkin se asunnon vuokraus Artemiksesta tai sitten ei. Onneksi helle jatkuu ja pääsen kahville torille ja vieläpä uimaan tänä päivänä!

Rafinassa

8.7.14

Eilen palatttiin tänne Rafinan satamakaupunkiin Naxokselta. Matka meni kivasti, vaikka oli kyseessä sama laiva, kuin Amorgokselle mennessä. SeaJet, nopea laiva. Mutta kun ei ollut normaalia enempää tuultam kaikki meni kivasti. Rafinassa majoittauduttiin jo elämänsä parhaat päivät nähneeseen neljän tähden hotelliin. Koska me elämme samaa vaihetta, se sopii meille hyvin! Hotelli ei kuitenkaan ollut kallis ja nyt meillä on mahdollisuus päästä rannalle täksi päiväksi, koska meidän lento lähtee vasta illalla klo 22.40.
Rafina vaikutti illalla tuossa käppäillessaä ihan kivalta pieneltä kaupungilta. Täällä on paljon kalatavernoita, kalakauppoja ja lähinnä paikallista elämää. Turisteja näkyy tulossa tai menossa laivoille. Täällä näyttää olevan samantapainen kulttuuri tuon kalan syömisen kanssa, kuin Istanbulissa tai ilmeisesti Turkissa? Ihmiset tilaavat kalaa paljon ja kaikenlaista  koko porukalle ja sen seuraksi illalla otetaan raki- tai ouzo-hömpsyjä. Eilen illalla syötiin hyvää tuoretta kalaa, sardiineja grillattuina ja "marides":a. Saatiin myös hyvää salaattia, jota tavernoitsija suositteli. Siinä oli sekaisin hortaa, mustasilmäpapuja, keitettyä perunaa, punajuurta ja päälle öljyä, suolaa ja sitruunaa. Illalla ilma oli pehmeä ja lämmin eikä käynyt juurikaan edes tuulta. Lämpimin ilta koko aikana. laivojen tulemista ja menemistä on mukava seurata.  Mietin myös illalla sitä, että mistä se johtuu, että joissakin tavernoissa (turisti-) tulee liiankin ähky olo ja tämmösissä paikallisten normiruokapaikoissa annokset ovat kohtuullisia ja esim. perunat ja riisi puuttuu tai ne pitäisi erikseen tilata, joten olotila ruokailun jälkeen on jaksavainen. Onko se ruoka niissä turistiravintoloissa tarkoituksella niin tuhtia, vai syönkö minä van niissä niin hirveästi:). Nyt pitää miettiä, mitkä tavarat pakataan käsimatkatavaroihin ja mitkä otetaan rannalle, miten kaikki järjestetään, koska laukut pitää joka tapauksessa viedä "Luggage room":iin. Aiotaan mennä päiväksi samaan paikkaan, missä vietimme ensimmäisen päivän, eli Loutsaan, Artemikseen. Se on se kylä, mistä mahdollisesti ensi kesänä vuokraamme sen asunnon. Siellä on hyvät rannat ja se on ihan tässä lähellä.

Ag.Prokopios ja simpukkapoika

6.7.-14

Me lähdettiin aamulla hotellinomistajan kehoituksesta bussilla Ag. Prokopios-beachille. Kävi vaan niin, että bussiin mennessä vasta huomattiin, että liput täytyy ostaa jostakin kioskista ja lähdettiin kiireesti ostamaan ja sillä välin bussi meni. Kaksi nuorta kreikkalaista lomalaista Ateenasta olivatsamassa tilanteessa ja heille taksikuski, joka osaa kytätä tällaisia tilanteita, ehdotti edullista kimppakyytiä ja näin teimme. Onkohan noilla bussinkuljettajilla ja taksareilla joku diili? No, uimaranta oli kilometrejä pitkä kullanvärinen ja hiekkainen. Tämnään oli aurinkorantakelikin - tuuli ei vienyt aurinkolaseja eikä hiekka tukkinut suuhun. Oli aika mukavaa olikein ottaa pedit ja lueskella, kävellä rannalla ja ennen kaikkea UIDA! Niin kirkasta vettä, viileää kylläkin, mutta virkistävää. Kun olin kävelemässsä (en jaksa maata pitkiä aikoja lavittalla ja uikkaritki kuivaa paremmin kävellessä) näin pienen, todella ruskean ja todella pullukan kreikkalaisen poijan kalliolla ja jäin hetkeksi seuraamaan hänen touhujaan. Pojalla oli veitsi, tavallinen ruokaveitsi  ja hän irrotteli kalliosta veden alta pieniä simpukoita. Sitten hän kaivoi veitsellä pikkusimpan sisällöt ja pisteli suuhunsa! Kun kävimme lounastamassa O Fotis-nimisessä tavernassa kysyin asiasta taveranan rouvalta. Hän huutelikin heti tälle pikku- Dimitrikselle, että sinä syöt. Poika selitti jotakin ja rouva kertoi, että todennäköisesti poika leikkii. Poika on kuulemma erikoinen, on 2,5-vuotiaana sukellellut kuin delfiini, mutta ei osannut kävellä. Koko päivän poika oli liikkeellä. Hän heitteli palloa tanskalisten lasten kanssa ja heitti välill'ä palloa meillekin. Lopulta hän kävi niin tuttavalliseksi, että alkoi pienellä lapiolla peittelemään minun jalkojani ja nauramaan kovasti. Kysyin hänen ikäänsä kreikaksi (osasin!) ja hän kertoi olevansa 4-vuotias. Vanhempia ei näkynyt, velipoika kävi välillä kysymässä Dimitrikseltä jotakin. Muuten hän leikki, loi kontaktia ja välillä sukelsi delfiinin tavoin mereen. Poikaa oli mukava seurata. Lopuksi murrosikäinen tyttö tuli todella topakasti hakemaan Dimitrin pois. Tälläkin saarella on muuten paljon ruotsalaisia ja tanskalaisia. Amorgoksellakinoli paljon ruotsalaisia perheitä omatoimimatkailemassa lastensa kanssa. Suomalaisia emme tavanneet, paitsi Elisan ja Harrin, sovitusti. Suomalaiset lapsiperheet ovat ilmeiseti enemmän pakettimatkojen ystäviä edelleen. Kyllä tästäkin saaresta on oppinut pitämään. Tämä on vain luonteeltaan aivan erilainen kuin Amorgos. Myös paljon isompi. Turismi tuo rahaa paljon enemmän. Tänäänkin näin sukelluskurssilaisia aloittelemassa ensimmäistä sukellustaan ja ratsastajia ratsastamassa merenrannassa äsken,kun tultiin pois Ag. Prokopioksesta. Täällä on kaunista, heti rantatien jälkeen alkaa elämä "normailisoitua". Eilen illalla oltiin katsomassa auringonlaskua Portaralla ja se oli vaikuttava kokemus. Yksi tyttö itki aivan vuolaasti, ilmeisesti ihan vaan tunnekokemuksen vuoksi. Yritettiin eilen ruokailun jälkeen istua iltaa, mutta taas kävi niin, että kello oli jo paljon ja alkoi väsyttää. Tällästä tämä 50-vuotiaiden bilettäminen on!
Aamulla varattiin ennekkosuunnitelmista poiketen liput Rafinaan. Päätimme myös jäädä Rafinaan yöksi ja olla menem,ättä Ateenaan. Haluaisin kyllä tutustua Ateenaan, mutta jos on aikaa vain yksi päivä, lämpöä ainakin 30 astetta ja painavat laukut, se ei tunnu houkuttelevalta. Varasimme siis huoneen Rafinasta ja tällä suunnitelmalla minä pääsen vielä tiistaina uimaan! Nyt lähdetään syömään taas tuohon alakerran "To Elliniko"-tavernaan. Siellä oli hyvä ruoka ja mukava tunnelma. Eikä hintakaan ollut paha.

Naxos autoillen

5.7.14

Tänään vuokrasimme auton ja se olikin ihan hyvä, koska taas oli tuulista, joten rannalla olisi ollut hankalaa ja nähtiin monta kivaa kylää kertaheitolla. Ihmettelen sitä, miten erilaisia nämä Kreikan saaret oikein keskenään voivat olla! Amorgoksella ei viljelty juuri mitään, koska se on niin vuorinen ja karu. Vuoria on täälläkin, mutta silti saarella on paljon viljelystä, jopa lehmiä nähtiin laiduntamassa. Naxos vaikuttaa myös vauraammalta. Mielestäni tätä turismia voisi vähän jakaa tasaisemmin näiden saarten välille, Amorgos sietäisi saada osansa. Keskellä saarta olevat kylät, Filoti, Chalki ja erityisesti Apiranthos ovat kauniita. Miehet kulkivat sauvan kanssa ja katselivat turisteja. Apiranthos on kylä, jossa kadut ovat kaikki marmoria. Kylä on peräisin vuodelta 530 eea. Onko Suomessa ollut vielä lainkaan asutusta siihen aikaan? Hurjalta tuntuu ajatella, että niitä marmorikatuja ovat astelleet ihmiset jo hellenisellä ajalla. Jonkun kaupan seinät olivat täynnä graffiteja ja ajattelin, että taitaa olla aika ahdistava asuinpaikka nuorisolle talvella varsinkin. Muuten, kun ajelimme autolla, kuului aitoon saakka, vaikka ikkunat olivat kiinni, kaskaiden siritys! Se oli todella kovaänistä. Kävimme myös Demeter-jumalalle rakennetulla palvontapaikalla, missä pli vielä pylväikkö ja marmoripaaseja. Ja mitkä näkymät! Demeter on siis kotilieden ja hedelmällisyyden jumalatar. Pyhättö oli rakennettu siihen paikalle aikanaan siksi, koska jo silloin, satoja vuosia ennen ajanlaskumme alkua laakso paikan ympärillä oli hedelmällinen. Toinen tämän saaren oma "jumala" on Dionysos, viinin ja ilonpidon jumala. Senkin voin hyvin kuvitella. Automatkan jälkeen kävimme oluella tuossa Naxoksen upean rannan yhdessä rantaravintolassa. Ja minä kävin uimassa, mikä on aina päivän kohtokohta. Nyt ei tuullut enää niin hirmuisesti. Nyt lähdetään katsomaan auringonlaskua Portaralle. Se taas on Apollo-jumalalle alunperin omistettu portti, mikä ei johda mihinkään. Se on voitu tehdä myös Dionysoksen kunniaksi, koska Dionysosta palvottiin täällä yleisemmin. Joka tapauksessa, se on pienellä kukkula ja sieltä näkee auringonlaskun hienosti.  Huomenna ehkä rantapäivä!

Vaativat viiskymppiset jatko-osa

Saatiin tämä tilavampi kämppä! Täällä on neljä petiä, mukava parveke ja huomattavasti miellyttävämpi ympäristö. Se edellinen kämppä oli sellainen, jossa näytti majoittuvan paljon Hellenic Sealinesin työntekijöitäkin. Edullinen siis. Tosi reilua hotellinpitäjältä antaa meille tämä uusi huone eri hotellista vain 5 euron lisämaksusta. Ollaan tyytyväisiä.
Tänään tuulee taas aivan hirmuusesti! Mentiin silti rannalle ja otettiin oikein petit. Ag. Georgios beach is now in me. Korvat, kassit, vaatteiden saumat, päänahka, aurinkolasien pikkupikkurakoset - kaikki oli täynnä hiekkaa! Näyttää siltä, että tuuli jatkuu huomennakin. Yritettiin olla rannalla aika kauan tuulesta huolimatta, uimaan en uskaltautunut, koska oli uintikieltokin. Mahtavat aallot, luonto näyttää voimansa. Sitten mentiin rantakadulle seuraamaan laivojen tuloa satamaan. Se onkin tällä kelillä melkoinen jännitysnäytelmä. Jopa pikku-Kykladien työjuhta, Express Skopelitis seisoi vielä satamassa klo 17, vaikka sen olisi pitänyt lähteä jo ajat sitten. Syötiin samalla äkkimakiaa niin paljon, että tuli huono olo! Suklaakakkupala vaniljajäätelön kanssa ja frapeeta. Jyrki söo Baklavan ja frapeeta. Täälä Kreikassa suklaakakku on päällystetty valuvalla, todella makealla suklaalla ja baklava valuu hunajaa! Joten nyt sielu kaipaa souvlakia! Huomenna ehkä vuokrataan auto. Nahka on jo tottunut aurinkoon, eikä enää tarvi varoa niin paljon. Tämän päivän oppi on se, että viiskymppisen täytyy vähä katsoa, millaisen hotellin varaa. Sitä on tullu vähä krantuksi.

Vaativat viiskymppiset

Tänä aamuna päätettiin kysyä hotellin ihmisiltä, jos niillä olisi suurempaa huonetta tai niiden sisarhotellissa orali PALACE-hotellissa tilaa meille kahdelle tilaa vativalle viiskymppiselle. Käytiin aamiaisella yhdessä baarissa ja ryhdyttiin toimeen. Nyt sitten odotellaan tyttöä, joka vie meidät autolla Palaceen (!) ja joudumme maksamaan vain 5 euroa enemmän/yö. Lisäksi on neljän hengen huone. Melko reilua. Joten vihdamme majaa ja sitten aiomme mennä rantsulle. Eilen syötiin rantakadulla mahtava illallinen. Tuoretta kalaa, perunoota ja alkupalaksi saganakia. Tämä on aivan erilainen saari, kun oli Amorgos ja siihen sopeutumisessa meillä näköjään menee aikaa. Täälä on todsella paljon meitä turismoja ja erittäin vilkasta. On kauppaa joka lähtöön, mutta täältäkin puuttuvat isot ryhmät japanilaisia ja amerikkalaisia. En kyllä erityisesti niitä kaipaakaan.

Nyt ollaan Naxoksella. Ja sen Amorgoksen upean hotellikokemuksen jälkeen vähän pettyneitä, koska tämä hotelli on keskellä muit hotelleja ja vastapäinen parveke suoraan edessä, joten yhtä aikaa emme voi pitää parvekkeen ovia auki. Siihen merinäkymään ja avaruuteen verrattuna tämä on surkea läävä! Mutta me yritetään sopeutua. Nyt istutaan terassilla, mikä ei ole oma, mutta yleisissä tiloissa ja kaippa tääläkin voi olla. Ranta on kuitenkin ihan vieressä, vaikka parvekkellalta ei sinne näekään. Hyvänä puolena on kuitenkin, että olen ollut täällä ihan lähellä joskus 15 vuotta sitten Siirin ja Severin kanssa. Käytiin samassa Zoom-marketissakin,  mistä mun lapsukaiset ostivat silloin aikanansa vuohen piimää kahvimaidoksi, vanhingossa.
Eilisiltana oli niin mukava tavata Kreikka-ryhmäläistä Elisaa miehineen. Ihan ventovieras ihminen ja niin vaan juttua riitti 20 vuoden ikäerosta huolimatta ravintolan sulkemisaikaan saakka. Juotiin kuitenkin Mojitot, kahvit ja litra viiniä, he vielä ennen meidän tuloa jotakin. Koko ajan tyttö toi pöytään jotakin syötävää, kurkkua, hedelmiä, leipää, papuja tomaattikastikeessa ja lasku yjhteensä vain 37 euroa. Sitä on vaikea ymmärtää, koska Mojiton listahintakin näytti olevan 7 euroa. Amorgoksesta jäi niin hyvät muistot, että olen aivan varma, että sinne haluan uudelleen. Meidän hotellin omistaja antoi lahjaksi pikkuleipiä ja hän olisi tarjonnut huonetta vielä pariksi yöksi. Harmittaa vähän, ettei jääty sinne. Täällä on toisaalta lempeämmät tuulet. Amorgoksella tuuli tosi rajusti tänään. Ja huomiseksi luovattu vielä kovempaa tuulta.